— Ei, mylord, Ayrton vastasi, — mutta tämä kahlaamo ei minusta näytä vaaralliselta. Me suoriudumme siitä kyllä.
— Onko lady Glenarvanin ja neiti Grantin noustava pois vankkureista?
— Ei millään muotoa. Minun juhtani ovat tukevajalkaisia, ja minä otan pitääkseni ne oikeassa suunnassa.
— Hyvä on, Ayrton, Glenarvan vastasi, — minä luotan teihin.
Ratsumiehet asettuivat raskaiden vaunujen ympärille, sitten ajettiin päättävästi jokeen. Tavallisesti tällaisten kahlaamoiden yli yritettäessä ympäröidään vankkurit tyhjillä tynnyreillä, jotka kannattavat niitä veden pinnalla. Mutta täällä ei ollut moista uimavyötä saatavissa; täytyi siis luottaa taitavan Ayrtonin ohjaamien juhtien älyyn. Kuskipenkillä istuen Ayrton ohjasi valjakkoa; majuri ja molemmat matruusit kahlasivat vuolaan virran yli muutamia metriä edellä. Glenarvan ja John Mangles pysyttelivät kahden puolen vankkureita valmiina auttamaan naisia; Paganel ja Robert olivat jälkijoukkona.
Kaikki kävi hyvin Wimerran keskikohdalle saakka. Mutta silloin vesi syveni ja nousi yli pyöränkehien. Juhdat joutuivat pois suunnasta, ja kun jalka ei enää tavoittaisi pohjaa, ne voisivat vetää kieppuvat ajoneuvot mukanaan. Ayrton uhrautui rohkeasti; hän heittäytyi veteen ja tarttuen juhtien sarviin sai eläimet jälleen oikeaan suuntaan.
Tällä hetkellä sattui muuan uhkaava vaara, jota oli mahdoton aavistaa; kuului rätinää, ja vankkurit kallistuivat huolestuttavalla tavalla; vesi ulottui jo naisten jalkoihin, ja koko laitos alkoi liukua sivulle huolimatta Glenarvanin ja John Manglesin yrityksistä tukea sitä. Se oli tuskallinen hetki.
Onneksi valjakon voimakas nykäisy sai vankkurit vastaisen rannan törmälle. Juhdat ja hevoset saivat kohoavasta rinteestä jälleen tukevan jalansijan, ja pian olivat ihmiset ja eläimet turvassa toisella rannalla yhtä tyytyväisinä kuin likomärkinäkin.
Mutta onnettomuudessa oli vankkurien etuosa murtunut, ja Glenarvanin hevonen oli menettänyt etujalkojensa kengät.
Tämä tapaturma vaati viipymätöntä korjausta. Matkailijat katselivat toisiaan neuvottomina, kunnes Ayrton tarjoutui lähtemään Black Pointin asemalle, neljääkymmentä kilometriä pohjoiseen, noutamaan seppää.