Mutta vaikka minun lintutieteellinen harrastukseni olikin nyt tullut tyydytetyksi elävän paratiisilinnun löydöstä, niin ei kanadalaisen metsästysinto vielä ollut sammutettu. Onneksi hänkin kello 2 tienoissa sattui kohtaamaan komean metsäsian, jota alkuasukkaat sanovat "bari-utangiksi". Se tuli aivan parahiksi tarjoamaan meille oikeata nelijalkaisen metsänriistan lihaa. Ned Land oli hyvin ylpeä laukauksestaan. Sähköluodin sattumana eläin kaatui heti aivan hengettömänä. Kanadalainen nylki sillä nahan ja otti ulos sisälmykset, jonka jälkeen hän leikkasi puoli tusinaa kylkipaistia illallispöytää varten. Sitten jatkettiin metsästystä, jolla Ned ja Conseil suorittivat uusia urotöitä. Penkoessaan pensaikkoja saivat ystävykset näet näkyviinsä kenguruparven, joka otti liukkaan lipetin, ei kuitenkaan sukkelammin kuin että sähköluoti pysäytti hypyt useilta niistä.
Luulen että kanadalainen olisi innoissaan kaatanut koko katraan, jollei hän olisi lörpötellyt niin paljon. Nyt hän sai tyytyä tusinaan noita pussieläimiä, jotka eivät olleet erikoisen suuria ja kuuluivat n.s. "kenguru-kanien" luokkaan. Nämä asuvat tavallisesti onteloissa puunrungoissa ja ovat erinomaisen nopeakulkuisia; mutta joskaan ne eivät antaneet meille paljon lihaa, niin oli se sitä parempimakuista.
Me olimme hyvin tyytyväiset retkemme tuloksiin. Onnellinen Ned päätti palata seuraavana päivänä tähän satujen saareen luvaten lopettaa kaiken nelijalkaisen riistan siltä. Mutta sitten sattui tapauksia, jotka estivät hänen aikomuksensa.
Kello 6 illalla olimme jällen rannalla, missä veneemme oli ankkurissa tavallisessa paikassaan. Kolmisen kilometrin päässä meistä kuumotti Nautiluksen selkä aalloista kuin mikäkin matala luoto. Ned Land kävi vitkailematta käsiksi ylikokin tärkeihin tehtäviin, joissa hän oli koko mestari. Bari-utangin viipaleet hiilillä paistuneina tuoksuivat taivaallisesti. Lisäksi oli meillä pari metsäkyyhkystä, sagopiirakka, paahdettuja leipäpuunhedelmiä, jälkiruokana mango- ja ananashedelmiä sekä juomana kokospähkinöitten käynyttä mehua. Sanalla sanoen, päivällinen oli erinomainen, ja luulenpa etteivät kunnon ystäväini ajatukset enää pysyneet oikein selkeinä.
"Entäpä jos emme illaksi palaisikaan Nautilukseen?" arveli Conseil.
"Tai emme palaja sinne enää ollenkaan?" ehdotti Ned Land.
Samassa tuokiossa putosi kivi jalkojemme juureen ja katkasi äkisti harpuunamestarin mietteet.
XXI luku.
Kapteeni Nemon salamat.
Me katsahdimme metsänreunaan nousematta istualtamme; minun käteni pysähtyi keskitiehen matkalla suuhun, mutta Ned Laadin käsi suoritti tehtävänsä täydellisesti.