Minä astuin isoon salonkiin, josta vastaani soi säveleitä. Kapteeni
Nemo istui urkujen ääressä vaipuneena soitannolliseen hurmaukseen.
"Kapteeni", sanoin hänelle.
Hän ei kuullut minua.
"Kapteeni!" huusin uudelleen ja kosketin hänen kättään.
Hän vavahti ja kääntyi ympäri tuolillaan.
"Ah, tekö se olette, professori? No, oliko onnea metsästyksellänne?
Löysittekö harvinaisia kasveja?"
"Kyllä, kapteeni, mutta toimme kovaksi onneksi matkassamme joukon kaksijalkaisia, joiden läsnäolo minua hyvin huolettaa."
"Minkälaisia kaksijalkaisia?"
"Villejä."
"Villejä?" toisti kapteeni ivallisesti. "Ihmetyttääkö teitä todella, professori, että tapaatte villejä astuessanne maihin näillä kohdin maapalloa? Villejä — missä ei sellaisia löytyisi? Ja ovatko ne, joita te erikoisesti villeiksi sanotte, pahempia kuin muutkaan ihmiset?"