Yö kului häiritsemättä. Saarelaiset epäilemättä pelkäsivät heidän lahdelleen ankkuroineen kummituksen pelkkää ulkonäköä, sillä aukijätetyistä luukuista olisi niiden ollut helppo tunkeutua sisään nukkuvaan laivaan.
Kello 6 huomenissa — tammikuun 8:ntena — nousin jälleen kannelle. Yön varjot alkoivat hälvetä. Pian näkyi hajoavain usmain sisästä saaren rantoja ja vihdoin vuorenhuippuja.
Alkuasukkaat olivat yhä rannalla ja paljon lukuisampina kuin eilispäivänä — arviolta heitä oli 5—600. Jotkut olivat käyttäneet pakenevaa luodetta hyväkseen ja koralliriuttoja pitkin lähenneet laivaamme aina kahden ankkuriköydenmitan päähän. Minä erotin selvästi heidän tuntomerkkinsä. He olivat kaunista ja kookasta ihmisrotua, otsa heillä oli leveä ja korkea, nenä suora eikä latuskainen ja hampaat valkeat. Heidän punaiseksi värjätyt villatukkansa paistoivat räikeästi kiiltävän mustilla hartioilla. Lävistetyissä ja pitkälle venytetyissä korvalehdissä riippui luukelluttimia. Yleensä he olivat aivan alasti. Näin kuitenkin joillakin naisilla aimo vannehameita ruohosta, jotka ulottuivat vyötäisiltä polviin. Päälliköt olivat koristaneet kaulansa puolikuun kuvilla sekä punaisilla ja valkosilla lasihelmillä. Aseina heillä oli jouset, nuolet ja kilvet, ja useimpain olalla riippui verkkopussi kiviä varten, joita he lingolla lennättivät erittäin taitavasti. Päälliköistä tuli muuan jotenkin lähelle Nautilusta ja tarkasteli sitä joka puolelta. Hän oli arvatenkin korkea-arvoinen "mado", sillä hänen hartioillaan oli banaaninlehdistä tehty loimi, jonka reunat olivat leikatut nuolenkärkien muotoon ja maalatut räikeillä väreillä.
Olisin aivan helposti voinut ampua tuon saarelaisen, niin lähellä hän meitä oli, mutta katsoin parhaaksi vartoa todella vihamielisiä aikeita heidän puoleltaan. Europpalaisten ja villien keskisissä kahinoissa on edellisten asiana vastata, vaan ei käydä hyökkäykseen.
Koko sen ajan kuin luodetta kesti, maleksivat saarelaiset aluksemme ympärillä, mutta pysyivät edelleen rauhallisina. Kuulin heidän usein huutavan "assai" ja eleistä ymmärsin heidän kutsuvan minua maihin; tarjoukseen en kuitenkaan katsonut hyväksi suostua.
Koko tänä päivänä ei pursi lähtenyt laivan kupeelta suureksi harmiksi Ned Landille, joka ei päässyt tyydyttämään metsästyshaluaan. Kätevä kanadalainen käytti nyt joutilasta hetkeä valmistaakseen syötäväksi saarelta noutamansa lihan ja jauhoaineet. Villit palasivat maihin kello 11 ajoissa, hetikun vuoksi alkoi huuhdella koralliriuttain huippuja. Mutta minä näin heidän lukumääränsä rannalla melkoisesti kasvavan. Arvattavasti tulokkaat olivat saapuneet naapurisaarilta. Mutta yhtään kanoottia en nähnyt.
Paremman puutteessa pisti päähäni lähteä kokemaan verkolla tätä kaunista, läpikuultavaa vettä, jossa näki ylenmäärin harvinaisia näkinkenkiä, zoophytejä ja vesikasveja. Ja tänäänhän muuten olikin viimeinen Nautiluksen oleskelupäivä näillä vesillä, sillä kapteeni Nemon lupauksen mukaan sen piti lähteä avoimelle merelle huomenissa, tammikuun 9:ntenä.
Huusin senvuoksi Conseilia, joka toi minulle pienen, keveän haavin, melkein samallaisen jolla ostereita pyydetään. Parin tunnin ajan kalastimme uutterasti, saamatta kuitenkaan harvinaista saalista. Haavissamme nousi ylös Midaksenkorvia, torvi- ja melamisimpukoita sekä erittäin kauniita vasaraostereita. Vielä saimme muutamia merimakkaroita, helmiostereita ja tusinan verran pieniä kilpikonnia, jotka pantiin erilleen keittiön tarpeiksi. Ainoa merkillisyys, minkä saimme ja jonka näkeminen miltei saattoi kyyneleet kunnon palvelijani silmiin, oli simpukka, jonka kierteet vastoin tavallista luonnonjärjestystä kulkivat vasemmalta oikealle.
Katsellessamme tuota aarretta, jommoisista yksityiskokoilijat maksavat suuria summia, suhahti äkkiä rannalta kivi, joka murskasi koko merkillisyyden Conseilin kädessä. Minä päästin harmistuneen huudon, ja Conseil sieppasi kiväärinsä ja tähtäsi villiä, joka kolmenkymmenen askeleen päässä vielä heilutti linkoaan meitä kohti. Tahdoin pidättää häntä, mutta pyssy pamahti ja luoti rikkoi villin ranteesta riippuvan amulettitertun.
"Conseil!" huusin, "maltapas, Conseil!"