"Mikä sitten, professori?"
"Huomenna on meidän jälleen avattava luukut uudistaaksemme Nautiluksen ilmavaraston."
"Aivan niin, sillä me hengitämme valaitten tavalla."
"Mutta jos villit samalla hetkellä ovat yläkannella, niin kuinka voimme estää niitä tunkeutumasta alas laivaan?"
"Ahaa, te arvelette niiden tulevan kannellemme saakka?"
"Siitä olen varma."
"No niin, herrani, nouskoot ne vain kannellemme. En tiedä miksi niitä estäisin. Toden teossa nämä papualaiset ovat aivan viattomia ihmisparkoja, enkä tahdo että käyntini Gilboa-saarella maksaisi yhdenkään sen asukkaan henkeä. Huomenna kello 2.40 iltapäivällä nostaa vuoksi aluksemme jälleen karilta ja se lähtee vahingoittumattomana Torresin salmesta."
Nämät sanat hän sanoi jotenkin jyrkällä äänellä ja kumarsi sitten minulle keveästi. Se oli minulle merkki lausuakseni jäähyväiset.
Huoneessani tapasin Conseilin uteliaana odottamassa tietoa käyntini tuloksesta.
"Kuulehan, poikaseni", sanoin hänelle, "kun ilmaisin kapteenille pelkoni siitä että saarelaiset käyvät laivamme kimppuun, sain häneltä hyvin ivallisen vastauksen. Voin senvuoksi vain kehottaa sinua luottamaan häneen ja käymään turvallisesti levolle."