Ned Landin olisi tehnyt mieli panna vastaan, mutta ovi lykättiin kiini hänen jälestään.
"Tahtoisiko isäntä kertoa minulle mitä tämä oikeastaan merkitsee?" pyysi Conseil.
Kerroin onnettomuustovereilleni kaiken mitä tiesin. He olivat siitä yhtä hämmästyneitä kuin minäkin. Sitten vaivuin ajattelemaan itsekseni tapahtumain kulkua, mutta en voinut muistaa paljon muuta kuin kapteenin kasvoissa ilmenneen merkillisen peljästyksen. Aijoin juuri ruveta kertomaan siitäkin, kun minut havahutti mietteistäni Ned Landin huudahdus: "Heipäs vaan, aamiainen on pöydällä!"
Ja todellakin oli pöytä katettu. Ehkäpä oli kapteeni antanut siitä määräyksen samalla kertaa kuin hän oli käskenyt jouduttamaan Nautiluksen vauhtia.
"Suvaitseeko isäntä että teen teille erään ehdotuksen?" tiedusteli palvelijani.
"Annahan kuulla, poikaseni."
"Tarkotan että söisitte aamiaista. Se on viisasta, sillä emme tiedä mitä vielä tapahtuukaan."
"Oikeassa olet, Conseil."
"Pahaksi onneksi ne ovat antaneet meille vain laivamiesten ruokaa", tokasi Ned Land.
"Ned kuoma", huomautti Conseil, "mitähän sanoisit jos olisivat tyyten unhottaneet aamiaisemme?"