Se viisas mietelmä katkaisi harpuunamestarin valittelut.
Me istuimme pöytään. Murkina syötiin hiljaisuuden vallitessa.
Juuri kun olimme lopettaneet ateriamme, sammui kopin katossa loistava puolipallo, ja me jäimme täydelliseen pimeyteen. Ned Land nukahti heti sikeästi, ja ihmeekseni seurasi Conseilkin hänen esimerkkiään. Rupesin miettimään mikä tuon omituisen uneliaisuuden oikeastaan aiheutti, mutta silloin tunsin omainkin aivojeni väsähtyvän. Vaikka kuinka ponnistelin vastaan, tahtoivat silmäni väkisinkin mennä umpeen.
Kiduttava epäluulo syntyi mielessäni. Nauttimaamme ruokaan oli sekoitettu jotakin huumausainetta! Vangitsemisemme ei ilmeisestikään tyydyttänyt kapteeni Nemoa; oli tarpeellista saada meidät nukutetuiksikin.
Sitten kuulin rautatelkimiä lykeltävän. Meren aaltoilu, joka oli saanut aluksen liekkumaan, tuntui lakkaavan. Oliko Nautilus jättänyt vedenpinnan ja käynyt liikkumattomaan lepoon merenpohjalla? Koetin vastustaa uuvuttavaa raukeuttani. Se oli mahdotonta. Hengitykseni yritti salpautua. Tunsin kangistuneilla huulillani kaameaa kylmyyttä. Silmäluomet painuivat kuin vakankannet silmämunain yli. En jaksanut enään kohottaa niitä; koko olemukseni valtasi kuoleman uni, täynnä hullu- ja kuumehoureita. Sitten katosivat kaikki unikuvatkin, ja minä menetin täydellisesti tajuntani.
XXIII luku.
Korallien valtakunta.
Kun seuraavana aamuna heräsin, huomasin suureksi ihmeekseni että makasin omassa hytissäni. Pääni tunsin aivan keveäksi. Seuralaiseni olivat arvatenkin samoin siirretyt makuusuojaansa, heidän siitä huomaamatta enempää kuin minä. Yön tapahtumista meillä kaikilla siis oli yhtä vähän tietoa, ja tämän salamyhkäisyyden selvittäminen jäi jonkun vastaisen suotuisan sattuman varaan.
Ylös noustuani ja pukeuduttuani aijoin lähteä hytistäni. Mutta olinko vielä vanki vai vapaa? Aivan vapaa. Nousin keskusportaita ylös. Eilispäivänä suljetut luukut olivat nyt selko seljällään. Minä kiipesin yläkannelle.
Ned Land ja Conseil odottivat minua siellä. Tein heille koko joukon kysymyksiä, mutta he eivät tienneet mitään. Vaivuttuaan sikeään uneen, josta ei ollut jäänyt mitään muistoja, olivat hekin olleet hyvin ihmeissään herätessään omassa hytissään.