Mitä minuun tulee, pyyhkäisin otsaltani muutamia jääkylmiä hikikarpaleita.
"Mietitäänhän nyt vähäsen asiaa", tuumin itsekseni, "eikä pidetä liikaa kiirettä. Merisaukkojen pyynti, kuten viimeksi Krespon merenalaisissa metsissä, käy kyllä laatuun; mutta otappa oikein urakaksi haikalojen kiertäminen meren uumenissa — se on sentään vähän toista sorttia. Tiedän kyllä etteivät neekerit joissakin paikoin epäröi käydä niiden vietävien kimppuun puukko toisessa kädessä ja laskinnuora toisessa; mutta arvaanpa ettei niistäkään monet palaja siltä matkaltaan. Enkä minä sitäpaitsi mikään neekeri olekaan — ja jos olisinkin, niin kyllä pieni epäröiminen tässä on vallan paikallaan."
Olin jo näkevinäni haikalojen moninkertaisilla hammasriveillä varustettujen leukain irvistävän vastaani ja tuntevinani äkkinäistä kipua niiden iskiessä säärivartteni ympäri, kun Conseil ja kanadalainen törmäsivät ovesta sisään vallan iloisina. He eivät tienneet mikä heitä odotti.
"Kautta kunniani, herra professori", purskahti Ned Land puhumaan, "tekipä tuo teidän kapteeni Nemonne, jonka muuten hitto periköön, meille kerrankin hauskan ehdotuksen."
"Ahaa", sanoin, "tiedätte siis…"
"Jollei isäntä pahaksi pane", kiirehti Conseil hienommalla tavallaan selittämään kanadalaisen töykeätä ilmoitusta, "jollei isäntä pahaksi pane, niin on Nautiluksen päällikkö kutsunut meidät huomenaamuna isännän seurassa tarkastamaan Ceylonin mainioita helmenkalastuspaikkoja. Hän teki ehdotuksensa valituin sanoin ja käyttäytyi kuin ainakin oikea herrasmies."
"Eikö hän puhunut mitään muuta?"
"Eikö siinä jo ollut kylliksi? Niin tuiki tavaton matka!"
"Ja vaarallinen kukaties", lisäsin laupiaasti.
"Vaarallinenko?" pani Ned Land vastaan. "Mokoma kävely simpukkariuttaa pitkin, pyh!"