Kapteeni Nemo ei siis ollut tovereilleni maininnut mitään haikaloista. Katselin heitä epäröiden, puhuako heille mitään "kävelyn" vaarallisista puolista.
"Tahtoisiko isäntä ehkä kertoa meille hiukan helmenpyynnistä", pyysi
Conseil.
"Itse pyynnistäkö", kysyin, "vai tapaturmistako joita saattaa sattua…"
"Helmenpyynnistä", sanoi kanadalainen. "Ennenkun antautuu uudelle pyyntialalle, on siitä päästävä täysin perille."
"No niin, ystäväni; painakaa puuta, niin kerron mitä tiedän."
Ned ja Conseil istuivat sohvaan, ja edellinen alotti:
"Kuulkaas, professori, minkälainen kapine se helmi oikein onkaan?"
"Kelpo Nedini", vastasin, "runoilijain mielestä se on meren kyynel; itämaalaiset sanovat sitä kivettyneeksi kastepisaraksi; naisille se on soikea jalokivi, joka näyttää vallan somalta sormessa, kaulalla tai korvassa; kemisti pitää sitä fosfori- ja hiilihappoisen kalkin yhtymänä, johon sisältyy vähän liivakkoakin; ja luonnontieteilijä vihdoin näkee siinä vain sairaaloista erittymistä siitä elimestä, joka eräissä kaksikuorisissa simpukoissa synnyttää n.s. helmiäisainetta. Helmiä tuottavia simpukoita on montakin eri lajia, mutta runsain saalis saadaan Persian lahdessa tavattavasta jalohelmisimpukasta. Helmi on jonkun kovan pikkuesineen, hiekanjyvän tai muun sellaisen ympärille kasvanut pyöreä helmiäisaineen kerrostuma, joka joko istuu kiini kuoressa tahi on irtonaisena jossakin simpukan ruumiin syvennyksessä."
"Helmien hinta vaihtelee arvatenkin niiden suuruuden mukaan?" tiedusti Conseil.
"Ei vain suuruuden vaan myöskin muodon, värin ja kiillon perusteella", sanoin. "Kauneimmat ovat n.s. paragon-helmet, jotka syntyvät yksitellen eläimen vaipan kudoksissa; ne ovat valkeita, usein läpikuultavia, toisinaan opaalinkiuhtavia sekä muodoltaan pallonpyöreitä tai päärynänmuotoisia. Ne ovat kaikkein kalleimmat ja myydään kappaleittain. Kuoreen kiinikasvaneet helmet esiytyvät ryhmittäinkin, eivätkä ne ole niin säännöllisen muotoisia; niitä myydään painon mukaan. Kaikkein pienimpiä ja halvimpia sanotaan hietahelmiksi."