Olin kauhusta melkein tajutonna, kykenemättä liikahtamaankaan.
Iskien väkevästi evillään törmäsi ahnas peto hindua vastaan, mutta tämä heittäytyi syrjään ja väisti hain hampaat välttämättä kumminkaan sen pyrstöä, joka löi miespoloista rintaan ja kaatoi hänet pitkäkseen pohjaan.
Tämä kamppaus ei kestänyt montaakaan silmänräpäystä. Haikala palasi ja kääntyen seljälleen valmistui haukkaamaan hindun keskeltä kahtia. Mutta silloin huomasin kapteeni Nemon, joka makasi vierelläni, nousevan nopeasti pystyyn. Väkipuukko kädessään kävi hän vuorostaan haikalan kimppuun, valmiina taistelemaan rinta rintaa vasten sen kanssa.
Juurikuin pedon piti katkaista saaliinsa, huomasi se uuden vastustajan; ja kääntyen jälleen vatsalleen syöksyi se tätä vastaan.
Näen vieläkin kapteeni Nemon taisteluasennossaan. Nojaten ruumistaan taaksepäin odotti hän hirmuista vihollistaan; ja kun tämä syöksähti hänen ylitseen, vältti hän ihmeteltävän sukkelasti törmäyksen ja iski samalla kertaa puukkonsa sen vatsaan. Mutta vielä ei taistelu ollut loppuun oteltu. Kammottava kamppailu seurasi.
Veri virtasi tulvaten haikalan haavasta. Meri värjäytyi punaiseksi, enkä minä nähnyt enää mitään tuon samean nesteen läpi. En mitään — siihen silmänräpäykseen asti, jolloin punaiseen veteen äkkiä tulleen kirkkaan aukon kautta näin rohkean kapteenin suonenvedontapaisesti tarttuneen kiini pedon toiseen rintaevään, samalla kuin hän rinta rintaa vasten kamppaili hirviön kanssa ja halkoi sen vatsaa puukollaan, kykenemättä kumminkaan satuttamaan sitä sydämmeen. Haikala kääntyi ja kiemurteli edestakaisin, piesten merta pyrstöllään niin raivokkaasti, että minä olin vähällä paiskautua kumoon sen synnyttämistä vedenpyörteistä.
Olisin tahtonut rientää kapteenille avuksi, mutta olin hirmun vallassa kuin naulittuna paikalleni enkä voinut liikahuttaa jäsentäkään.
Jäykistynein silmin seurasin taistelua. Näin sen kauhujen yhä kasvavan. Kapteeni kaatui kumoon pohjaan hirvittävän painon alla. Sitten aukenivat haikalan leuvat selkiseljälleen aivan kuin suunnattomat rautalevysakset, ja kapteeni Nemon hetket olisivat olleet luetut, jollei samassa tuokiossa Ned Land, nopeasti kuin ajatus, olisi vuorostaan harpuuna kädessä syössyt petoa vastaan ja iskenyt hirvittävän aseensa sen kylkeen.
Aallot värjäytyivät taas punaisiksi verestä. Ne kohisivat jälleen ympärilläni haikalan piestessä niitä kuvaamattoman raivoisasti. Mutta Ned Land ei ollut iskenyt harhaan. Eläin kamppaili kuolintuskissaan. Sydämmeen satutettuna se piehtaroi ja temmelsi umpimähkään, ja maininki sen synnyttämistä pyörteistä kaatoi Conseilin kumoon.
Tällävälin oli Ned Land nostanut pystyyn kapteenin, joka onneksi ei ollut saanut mitään vammaa. Jälkimmäinen meni heti hindun luo, leikkasi nopeasti poikki tätä veneeseen kiinnittävän köyden, otti hänet syliinsä ja ponnahti sitten voimakkaasti hypäten ylös vedenpintaan.