Me seurasimme häntä kaikki kolme, ja pelastuneina aivan kuin ihmeen avulla pääsimme kaikki hindun veneeseen.
Kapteeni Nemon ensi huolena oli saada hinduparka virvotetuksi henkiin. Hänen ja Conseilin voimakkaasta hieronnasta tämä viimein tulikin tajuihinsa ja avasi silmänsä. Kuinka ihmeissään ja pelästyksissään hänen täytyikin olla nähdessään nuo neljä suurta vaskipäätä, jotka yhdessä kumartuivat hänen ylitseen! Ja mitä hän ennen kaikkea mahtoikaan ajatella, kun kapteeni Nemo otti taskustaan pienen pussillisen helmiä ja pisti sen hindun vapisevaan käteen? Hänen kauhusta tuijottavat silmänsä ilmaisivat kuitenkin, ettei hänellä ollut aavistustakaan siitä, mitä ylenluonnollisia olentoja nuo vetehiset olivat, joita hän sai kiittää yhdellä kertaa hengestään ja rikkaudestaan.
Kapteenin annettua merkin laskeuduimme jälleen alas simpukkasärkälle, ja kulkien samaa tietä kuin olimme tulleet saavutimme puolituntisen vaelluksen jälkeen ankkurin, jolla Nautiluksen vene oli kiinnitetty merenpohjaan.
Sittekun olimme kunnolla päässeet veneeseen, vapauttivat matruusit meidät vaskihytyristämme ja kumivaatteistamme.
Kapteeni Nemon ensi sanat olivat suunnatut kanadalaiselle.
"Kiitos, mestari Land", sanoi hän.
"Se oli vain vastapalvelus, kapteeni", vastasi tämä. "Olin sen velkaa teille."
Heikko hymy näkyi kapteenin huulilla, ja sillä oli asia sovittu.
"Nautilukseen!" sanoi hän sitten.
Vene kiiti aaltoja pitkin. Jonkun minuutin jälkeen tapasimme vedenpinnalla uiskentelevan haivainajan ruumiin.