V LUKU.
Arapian tunneli.
Samana iltana lähestyi vedenpinnalla kulkeva Nautilus 23°30' pohjoisella leveysasteella jälleen Arapian rannikkoa. Minä näin Djeddahin, joka on tärkeä satamakaupunki Egyptin, Syyrian, Turkin ja Itä-Intian kauppareittien varrella. Erotin hyvin sen rakennukset, laitureihin kiinnitetyt alukset ja ulkoreitille ankkuroidut isommat laivat. Aurinko, joka oli jotenkin alhaalla taivaanrannalla, loi häikäisevää valoaan kaupungin yli ja teki sen valkoistakin valkoisemmaksi. Muurien ulkopuolella merkitsivät muutamat puut tai ruokomajat beduiinien asumaa aluetta.
Pian katosi Djeddah illan varjoihin, ja Nautilus painui heikosti fosforihohtoiseen veteen.
Seuraavana päivänä, helmikuun 10:ntenä, purjehti useita aluksia ohitsemme eteläänpäin. Nautilus painui jälleen veden alle; mutta kun keskipäivän aikaan mittasimme korkeuden, oli meri aivan tyhjä, jonka vuoksi se kohosi pintaan.
Conseilin ja Ned Landin kanssa nousimme yläkannelle. Itärannikko kuumotti epäselvästi kostean usvan lävitse. Nojautuen kaidetta vastaan puhelimme milloin mistäkin asiasta, kunnes Ned Land osotti kädellään muuatta kohtaa merellä ja sanoi:
"Näettekö tuollapäin mitään, professori?"
"En, Ned; minulla ei ole niin tarkka näkö kuin teillä."
"Katsokaa tarkasti tuonne ylähangan puolelle, melkein heijastuskoneen tasolle. Ettekö näe siellä mitään liikkuvan?"
"Totta tosiaan", sanoin katseltuani kauvan ja kiinteästi osotettuun suuntaan, "näen jonkin pitkän, mustan esineen keinuvan merenpinnalla."