Kanadalainen mietti hetkisen. Sitten hän pani käsivarret ristiin rinnalleen ja vastasi verkalleen:
"Totta puhuen en ollenkaan sure että olen ollut mukana tällä merenalaisella matkalla. Mutta täytyyhän sen kerran loppuakin. Tämä on minun ajatukseni."
"Se loppuukin aikanaan, Ned."
"Missä ja milloin sitte?"
"Missä? Sitä en tiedä. Milloin? Siihenkään en osaa vastata. Tai oikeammin: se loppuu, kun meillä ei ole enään mitään opittavana meren salaisuuksista."
"Mutta mitä ihmettä te sitte oikeastaan toivotte?" kysyi Ned Land.
"Että tilaisuuksia, joita me voimme ja joita meidän tulee käyttää hyväksemme, ilmautuu yhtähyvin kuuden kuukauden kuluttua kuin nytkin."
"Vai niin! Ja missä luulette meidän ehkä olevan kuuden kuukauden päästä, herra luonnontutkija?"
"Ehkäpä vielä täällä — ehkäpä Kiinan vesillä. Tiedättehän että Nautilus on nopeakulkuinen alus. Se kiitää valtamerta myöten yhtä sukkelaan kuin pääsky ilmoja tai pikajuna mantereita pitkin. Se ei pelkää vilkasliikkeisimpiäkään vesiä. Kuka sanoo ettei se voi aikanaan joutua Ranskan, Englannin tai Amerikan rannoille, missä pakoa voi yrittää yhtä hyvällä menestyksellä kuin täälläkin."
"Herra Aronnax", lausui kanadalainen totisesti, "teidän johtopäätöksenne lähtevät vääristä edellytyksistä. Te käytätte puhuessanne säännöllisesti tulevaa aikaa: Silloin olemme täällä! Silloin olemme siellä! Minä puolestani puhun nykyisessä aikamuodossa! Me olemme nyt täällä; käyttäkäämme siis tilaisuutta hyväksemme!"