Ned Landin kumoamaton ajatuksenjuoksu pani minut ymmälle, enkä minä muutenkaan kärsi mitään kiertelyjä toisilta, saatikka omalta taholtani.
"Ned ystävä", sanoin hänelle, "kuulkaa nyt vastaukseni. Te olette aivan oikeassa; minun päätelmäni eivät kestä teidän todistelujanne. Me emme voi emmekä saa perustaa toivoamme kapteeni Nemon epäilyksenalaiseen hyvänsuopaisuuteen. Meillä on tiedossamme Nautiluksen salaisuudet. Emme voi ajatellakaan että hän hyvällä päästäisi meidät vapauteen; silloinhan häntä itseään uhkaisi se vaara, että ne tulisivat koko maailman tietoon. Sen sijaan meitä vaatii oma järkemme ja turvallisuutemme jättämään Nautilus ensi sopivassa tilaisuudessa oman onnensa nojaan."
"Hyvä, herra Aronnax. Sitä voi sanoa järkipuheeksi."
"Pyydän vain lisätä yhden huomautuksen. On välttämätöntä, että tuo ensi tilaisuus on täysin sovelias ja meille suotuisa. Ensimmäinen pakoyrityksemme on samalla viimeinen meille mahdollinen. Sen täytyy ehdottomasti onnistua, sillä toista tilaisuutta ei meille enään ilmaudu. Siitä kyllä pitää huolen kapteeni Nemo, joka ei koskaan antaisi meille anteeksi ensimmäistä onnistumatonta yritystämme."
"Kaikki tuo on totta", vastasi kanadalainen. "Mutta huomautuksenne soveltuu mihin pakoyritykseen hyvänsä, tapahtuipa sellainen parin vuoden tahi parin päivän perästä. Ratkaisun täytyy olla seuraava: jos ilmautuu suotuisa tilaisuus paetaksemme, niin on meidän käytettävä sitä hyväksemme."
"Aivan niin, Ned. Ja nyt pyydän teidän sanomaan minulle, millainen on mielestänne suotuisa tilaisuus?"
"Sellainen tapaus että Nautilus jonain pimeänä yönä sattuisi lähelle Europan rantaa."
"Koettaisitteko silloin pelastua uimalla?"
"Kyllä, jos olisimme tarpeeksi lähellä rantaa ja laiva kulkisi vedenpinnalla."
"Entä päinvastaisessa tapauksessa?"