Ned Land tähysteli minua vielä itsepintaisemmin. Vihdoin hän lopetti vaitiolon ja sanoi:
"Tänä iltana me yritämme."
Minä kavahdin pystyyn. Täytyy myöntääkseni etten ollut odottanut häneltä semmoista vastausta. Olisin tahtonut väittää vastaan, mutta en löytänyt sanoja.
"Me sovimme keskenämme että vartoisimme suotuisata hetkeä", hän jatkoi. "Tämä hetki on nyt tullut. Tänä iltana tulemme vain moniaan kilometrin päähän Espanjan rannikolta. Yö on pimeä, tuuli käy mereltä päin. Olette antanut minulle lupauksenne, herra Aronnax, ja minä luotan teihin."
Kun yhä vaikenin, nousi kanadalainen pystyyn ja läheni minua.
"Tänä iltana kello 9 se tapahtuu", hän sanoi. "Olen jo käskenyt Conseilin pitämään varansa. Siihen aikaan on kapteeni sulkeutunut hyttiinsä ja on arvatenkin jo käynyt levolle. Eivät koneenkäyttäjät eivätkä muutkaan laivamiehet voi huomata meitä. Conseil ja minä käymme keskusportaille. Te, professori, odotatte merkkiäni kirjastohuoneessa, parin askeleen päässä meistä. Airot, masto ja purje ovat purressa. Onpa minun onnistunut viedä sinne vähän ruokavarojakin. Olen sitäpaitsi hankkinut itselleni ruuviavaimen, jolla kierrän auki purtta laivankyljessä pitelevät ruuvit. Kaikki on siis varattu valmiiksi täksi illaksi."
"Meri käy kovasti", virkoin.
"Myönnän sen, mutta sen tukaluuden voi sulattaa. Vapaudesta mielellään maksaakin jotain. Muuten on pursi vakavakulkuinen, ja muutaman kilometrin purjehdus kovallakin tuulella ei merkitse suuria. Kenpä tietää vaikka alus huomenna olisi sadan kilometrin päässä rannasta avoimella merellä. Toivokaamme että olosuhteet ovat meille suotuisat, niin että kello 10 ja 11 välissä joko laskemme maihin tahi ei meitä enää ole. Jumalan avulla siis yritämme tänä iltana!"
Näin sanoen kanadalainen poistui ja jätti minut jotenkin ymmälle. Olin kuvitellut että ratkaisevan hetken tullen saisin tarpeeksi miettimisaikaa. Itsepäinen seuralaiseni ei nyt suonut minulle sellaista. Ja mitäpä muuten olisinkaan voinut sanoa hänelle? Ned Land oli satakertaisesti oikeassa. Tämä tilaisuushan oli tavallaan aivan oivallinen pakoyrityksen toimeenpanemista varten, ja tietysti käytti hän sitä hyväkseen. Voinko minä nyt todellakaan rikkoa antamani kunniasanan ja ottaa niskoilleni vastuun siitä, että toverieni henki ja tulevaisuus joutuisi vaaraan minun tieteellisten harrastusteni takia? Ja eikö kapteeni Nemo jo huomenna saattaisi kuljettaa meidät kauvaksi kaikesta mantereen nimellisestä?
Tällä hetkellä ilmoitti minulle vahva, viheltävä ääni, että vesisäiliöitä par'aikaa täytettiin ja että Nautilus oli painumassa syvälle Atlantin aaltojen alle.