Jäihin vangittuina.
Nautilus kynti jälleen herkeämättä etelätä kohti, kulkien pitkin 50:nettä pituusviivaa aika nopeasti. Yrittikö se suoraan etelänavalle? Tätä en voinut uskoa, sillä kaikki siihenastiset kokeet sen saavuttamiseksi olivat saaneet nolon lopun. Sitäpaitsi oli vuodenaikakin jo sangen myöhäinen, sillä eteläisellä pallonpuoliskolla maaliskuun 13 p. vastaa syyskuun 13 päivää pohjoisella seudulla, jolloin syyspäiväntasaus alkaa.
Maaliskuun 14 p. näin 55° leveysasteella 7—8 metrin mittaisia jäälohkareita, ikäänkuin mitäkin meressä uiskentelevia pikkuluotoja, joita vastaan aallot murtuivat. Nautilus pysyttelihe meren pinnalla. Ned Landille, joka oli ennenkin pyydystellyt napavesillä, olivat nuo pikkuruiset jäävuoret tuttuja nähtäviä. Conseil ja minä saimme nyt ihailla niitä ensi kerran.
Häikäisevä, lumivalkea juova ulottui ilmassa pitkin eteläistä taivaanrantaa. Valaanpyytäjät sanovat sitä "jäähohteeksi". Vaikka pilvet sumentaisivat taivaan kuinka paksulta tahansa, eivät ne jaksa himmentää sen kimallusta. Se tietää ahtojään tahi jäätelien läheisyyttä.
Kohta näkyikin paljon suurempia jääröykkiöitä, joiden kimmellys vaihteli usvan oikullisuuden mukaan. Joillakin niistä näkyi vihreitä juovia, aivan kuin olisi niihin kuparivihtrillillä maalattu valtavia viiruja; toiset taas kumottivat suunnattomien ametistikivien tavoin helakan punasinervinä ja läpäisivät valoa. Edelliset heijastivat valonsäteitä kristallikiteittensä epälukuisista hiomapinnoista; jälkimmäiset matkivat kalkkikiven eloisia valontaittumisia ja olivat niin valtaisen isoja, että niistä olisi voinut rakentaa kokonaisia marmorikaupunkeja.
Mitä kauvemmas etenimme etelään päin, sitä suuremmiksi ja lukuisemmiksi kävivät nämä uiskentelevat jäävuoret. 60° leveysasteelle tultuamme ne ahtautuivat niin tiiviiksi muuriksi eteemme, ettei avointa väylää enää näkynyt missään. Mutta kapteeni Nemo etsi tarkoin ja löysikin aina jonkun ahtaan aukon, josta hän rohkeasti pujahti lävitse, vaikka tiesikin että se pian sulkeutuisi takanamme.
Tällä tavoin Nautilus kapteeninsa taitavan käden ohjaamana sivuutti kaikki nuo erilaiset jäätelit, jotka soluivat ohitsemme luonnon niin täsmällisen tarkasti järjesteleminä että Conseil siitä joutui aivan ihastuksiinsa: jäävuoret, jääkentät, ajojäät ja ahtojäät.
Lämpömäärä oli hyvin alhainen. Lämpömittari näytti ulkoilmassa kahta tai kolmea pakkasastetta. Mutta me olimme verhoutuneet lämpöisiin turkkeihin, joihin hylkeet tai jääkarhut olivat saaneet antaa nahat. Kannen alla Nautilusta lämmitettiin kuten tavallisesti sähköllä, niin ettemme tienneet kylmästä mitään. Sitäpaitsi riitti sukeltautuminen muutaman metrin syvyyteen kohottamaan alustamme ympäröivää lämpömäärää melkoisesti. Jos olisimme tulleet tänne paria kuukautta aikaisemmin, olisimme tällä leveysasteella saaneet nauttia katkeamattomasta päivänvalosta; mutta nyt hämärsi jo kolmen tai neljän tunnin ajan, ja myöhemmin verhoisi kuusikuukautinen yö vaippaansa nämä yksinäiset napaseudut.
Maaliskuun 16 p. olimme Uuden Shetlannin ja Eteläisten Orkney-saarten leveydellä. Kapteeni kertoi minulle että ennen oli näillä vesillä elänyt monia hyljelajia, mutta että englantilaiset ja amerikkalaiset valaanpyytäjät olivat hävitysraivossaan tappaneet erotuksetta kaikki koiraat ja naaraat elävine poikasineen, niin että kuolemankaameus vallitsi nyt samoilla seuduilla, missä ennen oli elämästä ilakoitu.
Seuraavana päivänä klo 8 aamulla kulki Nautilus 55° pituusasteella eteläisen napapiirin yli. Jäätelit ympäröivät meitä kaikilta tahoilta sulkien kokonaan näköpiirin. Mutta siitä huolimatta etsi kapteeni Nemo käsiinsä aukon toisensa jälkeen ja tunkeutui yhä syvemmälle etelään. En voi sanoilla ilmaista ihastustani näiden uusien tienoiden satumaisesta ihanuudesta. Jäävuoret saivat yhä jyhkeämpiä muotoja. Tuolla ne yhdessä muodostivat itämaisen kaupungin kupukattoisine moskeijoineen ja epälukuisine minareettineen, täällä ikäänkuin ikivanhan, maanjäristyksen maahan jaottaman raunioryhmän. Niiden muodot vaihettelivat alituisesti auringonsäteiden muuttaessa suuntaansa tahi häipyivät vallan näkymättömiin sakeihin lumimyrskyihin tai kaiken kattavaan harmaaseen usvaan. Joka taholta kuului jyrähtelyjä, vyörynää tahi jäälohkareitten kokoonluhistumista. Kun Nautilus laskeusi veden alle yht'aikaa kuin nuo suunnattomat röykkiöt sortuivat, jatkui niiden synnyttämä jylinä vedessä hirvittävän voimakkaasti; ja suunnattomat kurimukset ja pyörteet vyöryttivät vesiä syvällä valtameren uumenissa. Nautilus huojui ja keikkui silloin kuin myrskyn raivoon hervottomasti antautunut alus aavalla ulapalla. Usein, kun en enää nähnyt mitään ulospääsyä, luulin että jo olimme vangitut jäiden keskeen; mutta vaistonsa opetti kapteeni Nemoa etsimään vähäisimmistäkin merkeistä yhä uusia väyliä vapaammille vesille. Hän ei erehtynyt milloinkaan tehdessään huomioitaan sinertävän veden kapeista juovista, jotka uursivat jäätelien kylkiä. Enkä olisi voinut uskoakaan, että hän ilman tätä pettymätöntä taitoaan olisi koskaan uskaltanut kuljettaa alustaan tänne eteläisen napameren miestensyöjille sijoille.