Vihdoin kello 6 aikaan tämän muistiini syöpyneen päivän, maaliskuun 19:nnen, aamuna avautui salongin ovi, ja kapteeni Nemo astui sisään.
"Nyt olemme avoimella merellä", sanoi hän.
XIII LUKU.
Etelänavalla.
Minä ryntäsin yläkannelle. Niin, me olimme todellakin jälleen avoimella merellä. Töintuskin erotti silmä joitakuita irtaiminaan ajelehtivia jäälohkareita ja jäävuoria, muuten lainehti kaikkialla ympärillämme aava ulappa; kokonainen lintumaailma parveili ja kirkui ilmassa päittemme päällä ja lukemattomia kaloja uiskenteli syvällä allamme vedessä, joka eri syvyyksillä vaihteli sinisestä oliivinvihreään. Lämpömittari näytti+ 3° C. Oli melkein kuin kevät täällä tuon jylhän rintajäävyöhykkeen takana, jonka etäiset piirteet kuvastuivat pohjoista taivaanrantaa vastaan.
"Olemmeko navalla?" kysyin kapteenilta väpättävin sydämmin.
"En vielä tiedä", hän vastasi. "Puolipäivän aikaan mittaamme korkeuden."
"Mutta voiko aurinko näyttäytyä tuon sakean usvan lävitse?" kysyin, katsellen harmaalle taivaalle.
"Vaikka siitä näkisimme vain vilahduksen, niin riittää se meille", vastasi hän.
Noin 16 km. päässä Nautiluksesta kohosi merestä yksinäinen saari parinsadan metrin korkeuteen. Me lähestyimme sitä, mutta varovaisesti, sillä tämä meri voi olla rikas vedenalaisista kareista. Noin tunnin kuluttua olimme purjehtineet saaren ympäri. Se saattoi olla 7—8 km. ympärimitaten. Kapea salmi erotti sen suuremmasta maakaistaleesta, ehkäpä mantereesta, jonka rannat häipyivät silmistämme näkymättömiin. Tuon maan olemassaolo tuntui tukevan Mauryn oletusta. Tämä älykäs amerikkalainen on huomauttanut, että etelänavan matemaatillisen paikan ja 60 parallellipiirin välillä on meri täynnänsä niin suuria jäävuoria, ettei sellaisia tapaa koskaan Atlannin pohjoisosassa. Tästä tosiasiasta hän tekee sen johtopäätöksen että etelänapapiiri sulkee sisäänsä melkoisia mantereita, koska jäävuoret eivät voi syntyä avoimessa meressä, vaan ainoastaan rannikoilla. Hänen laskelmiensa mukaan muodostavat etelänapaa ympäröivät jääröykkiöt suunnattoman suuren hatun, jonka ympärysmitta on ainakin 400 peninkulmaa.