"Käykäämme vain."
Me tunkeuduimme mustien kalliojärkäleiden lomitse kaikenlaisia äkkiarvaamattomia rotkoja myöten ja pitkin iljanteisia kiviä, joilla lankesin useammin kuin kerran loukaten aika pahasti itseäni. Conseil, joka oli vikkelämpi ja väkevämpi kuin minä, auttoi minua pystyyn ja sanoi:
"Levittäkääpä, isäntä, sääriänne haraan, niin pysytte paremmin tasapainossa."
Päästyämme harjanteen huipulle näimme edessämme suuren, valkean ranta-aukean, joka oli aivan täynnänsä mursuja. Ne päästelivät ilohuutoja eikä vihan karjahduksia.
Mursut ovat hylkeitten näköisiä ruumiinrakenteeltaan ja jäsentenmuodostukseltaan. Niiltä tosin puuttuu jälkimmäisten isku- ja etuhampaat alaleuvasta, mutta yläleuvan iskuhampaat ovat niillä sen sijaan muodostuneet hirvittäviksi, keihäsmäisiksi aseiksi, jotka ovat 80 sm. pitkiä ja juuresta 33 sm. ympärimitaten. Nämä hampaat ovat läpeensä kiinteätä norsunluuainetta, mutta ovat paljon kovemmat kuin norsunhampaat eivätkä kellastu niin pian; sen vuoksi ne ovatkin hyvin haluttua kauppatavaraa. Mursuja pyydetään niiden hampaitten takia niin innokkaasti, että niitä piankin voi uhata sukupuuttoon häviäminen, sillä pyytäjät surmaavat erotuksetta tiineet naaraatkin ja poikaset.
Kulkiessamme näiden omituisten eläinten ohi voin aivan rauhassa ja visusti tarkastella niitä, sillä ne eivät piitanneet meistä mitään. Niiden nahka oli paksu ja ryppyinen ja karva harvaa ja lyhyttä. Jotkut niistä olivat 4 1/4 metrinkin mittaisia. Ne eivät olleet niin arkoja kuin maapallon pohjoisosissa asuvat sukulaisensa, että olisivat asettaneet erityisiä vartijoita suojelemaan leiripaikkansa suuta.
Nyt oli aika palata, sillä kello oli 11; ja jos kapteeni Nemo arveli tänään voitavan toimittaa tähtitieteelliset mittaukset, niin tahdoin minäkin olla mukana. Mutta suuria toiveita niiden onnistumisesta ei nytkään ollut, sillä matalalla kulkevat pilvet peittivät auringon näkyvistämme. Puolituntisen taivalluksen jälkeen kapeita solia myöten saavuimme jälleen maihinnousupaikallemme ja tapasimme kapteenin siellä. Hän seisoi basalttikalliolla, mittauskojeet vieressään ja tähystellen pohjoista taivaanrantaa, jonka yllä aurinko nykyisin piirti matalaa rataansa.
Tuli puolipäivän aika, mutta aurinkoa vain ei näkynyt. Se oli meille onneton sattuma; mitään mittauksia emme tänäkään päivänä voineet suorittaa. Ja jollemme huomennakaan, maaliskuun 21 p., onnistuisi, niin saisimme luopua koko yrityksestä määritellä maantieteellistä asemaamme. Sillä silloin oli kevätpäiväntasaus, jota emme ennen tulleet ajatelleeksikaan; silloin katoaisi aurinko kokonaan näkyvistämme kuuden kuukauden ajaksi ja alkaisi yhtä pitkä napaseudun yö.
Ilmaisin huomioni ja pelkoni kapteeni Nemolle.
"Te olette aivan oikeassa, herra Aronnax", hän vastasi. "Jollen huomenna voi mitata auringonkorkeutta, niin jää se tekemättä puolen vuoden ajaksi. Mutta koska sattuma on vienyt minut juuri maaliskuun 21 päiväksi näille seuduille, on minun helppo määritellä asemani, jos vain aurinko huomenna puolipäivän aikaan näyttäytyy meille."