Minä pitelin kronometriä. Sydämmeni sykki aivan kuuluvasti. Jos puoli auringonkehrää katoisi näkyvistämme kronometrin juuri näyttäessä puolipäivänhetkeä, niin tietäisimme olevamme todellakin navalla.
"Kello on 12!" huudahdin.
"Etelänapa!" vastasi kapteeni vakavasti ja ojensi minulle kaukoputken, jonka lävitse näin taivaanrannan jakavan auringonkehrän täsmälleen kahteen yhtäsuureen osaan, toinen sen yläpuolella ja toinen mereen kuvastuvana.
Minä näin sen viimeisten säteiden seppelöivän vuorenhuippua ja varjojen vähitellen kiipeevän tämän rinteitä pitkin yhä ylemmäs. Silloin laski kapteeni Nemo kätensä minun olkapäälleni ja sanoi:
"Minä, kapteeni Nemo, olen tänään, maaliskuun 21 päivänä 1868, saavuttanut etelänavan yhdeksännelläkymmenellä leveysasteella; ja minä valtaan täten tämän osan maapalloa, joka suuruudellaan on kuudes osa kaikista tähän asti tunnetuista mannermaista."
"Kenenkä nimessä, kapteeni?"[22]
"Omassa nimessäni, professori!"
Näin sanoen hän levitti liehumaan mustan lipun, johon oli kullalla kirjailtu kirjain N. Sitten hän kääntyi kohti aurinkoa, jonka viimeiset säteet suutelivat meren äärimmäistä reunaa.
"Hyvästi, aurinko!" huudahti hän. "Katoa, loistava pyörä! Piiloudu näitten vapaitten selkien taa ja anna kuusikuukautisen yön ulottaa varjonsa uuden valtakuntani ylitse!"