"Mutta on se kai toki noussut jälleen merenpintaan."
"Sitä emme tiedä."
"Se on helposti katsottu." Silmäsin manometriin, mutta suureksi hämmästyksekseni se näytti meidän olevan 360 metrin syvyydellä.
"Mitä tämä merkitsee?" huudahdin.
"Meidän pitää kysyä kapteenilta", arveli Conseil.
"Mutta missä hänet saa käsiinsä?" virkkoi Ned Land.
"Seuratkaa minua", sanoin heille.
Me lähdimme kaikki salongista. Kirjastossa ei näkynyt ketään. Nyt arvelin että kapteeni oli mennyt vartiopaikalleen perämiehenhyttiin, joten oli parasta odottaa häntä. Me palasimme taas salonkiin.
Tällä tapaa me vietimme puolisen tuntia ja koetimme kuulostaa vähimpiäkin laivan sisäosista kuuluvia ääniä, kunnes kapteeni Nemo viimein ilmestyi salonkiin. Hän ei näyttänyt ollenkaan huomaavan meitä. Hänen muulloin niin järkähtämättömillä kasvoillaan olin näkevinäni levottomuuden oireita. Hän tarkkasi vaitonaisesti kompassia ja manometriä sekä laski sormensa kartalle Eteläisen napameren kohdalle.
En rohjennut häiritä häntä. Vasta kun hän muutaman minuutin kuluttua sattui kääntymään minuun päin, lausuin hänelle saman sanan, jota hän kerran itse oli käyttänyt karille käydessämme Torresin salmessa: