"Hyvät ystävät", sanoin kohtalotovereilleni, "asemamme on vaikea, mutta minä luotan teidän mielenlujuuteenne."
"Herra professori", vastasi kanadalainen, "minä lupaan etten näinä hetkinä väsytä teitä valitusvirsilläni ja että teen mitä voin yhteisen pelastumisemme hyväksi."
"Hyvin sanottu, Ned", lausuin ja ojensin hänelle käteni.
"Tahdon lisätä", hän jatkoi, "että olen yhtä tottunut käyttelemään jääkuokkaa kuin harpuunaakin, ja että jos voin olla kapteenille hyödyksi, niin hän saa käskeä minut minne hyväksi näkee."
"Hän ei ylönkatso apuanne. Tulkaa, Ned!"
Minä vein hänet siihen suojaan, jossa Nautiluksen miehet paraikaa panivat päälleen korkkipukujaan, ja kerroin kapteenille Nedin tarjouksesta, jonka hän otti vastaan. Kanadalainen pukeutui sukellustamineihin ja oli kohta yhtä valmis käymään työhön kuin toisetkin miehet. Jokaisella oli seljässään Rouquayrol-koje, johon oli säiliöistä pumpattu runsas varasto puhdasta ilmaa. Mutta Ruhmkorffin-lamput olivat tarpeettomat näissä selkeissä ja heijastuskoneen valaisemissa vesissä.
Kun Ned oli valmis käymään työhön käsiksi, palasin salonkiin ja istahdin Conseilin kera avoimien akkunoiden ääreen katselemaan meitä ympäröiviä vesi- ja jääkerroksia. Kohta näimme kaksitoista miestä, joiden joukosta tunsin Ned Landin hänen pitkästä vartalostaan, astuvan jääsillallemme. Kapteeni Nemo seurasi heitä.
Ennenkun vankilamme muureja ruvettiin kovertamaan, toimitutti kapteeni luotauksia, joiden avulla kaivamisen suunta määrättiin. Pitkiä poria työnnettiin sivuseiniin, mutta paksussa ja kovassa jäässä ei niillä päästy viittätoista metriä syvemmälle. Jääkattoon oli tarpeetonta käydäkään käsiksi, sillä sen muodosti enemmän kuin neljäsataa metriä vahva rintajää. Kapteeni antoi silloin tutkia jääsiltaamme.
Se erotti meidät vain kymmenen metrin vahvuudelta alempana olevasta vapaasta vedestä; sen paksumpi ei tuo kiusantekijämme ollut. Meidän tuli siis kovertaa siihen aukko, joka oli Nautiluksen ympärysmitan kokoinen. Meidän täytyi murskata jäätä noin 6,500 kuutiometriä, jotta aluksemme voisi siten syntyneen aukon lävitse laskeutua jääkentän alle.
Työhön käytiin heti käsiksi, ja sitä toimitettiin väsymättömällä uuraudella. Kapteeni Nemo antoi merkitä jäähän tuon suunnattoman aukon ympäryskehän ja pani miehensä sitten yht'aikaa poraamaan reikiä pitkin sen pituutta. Kun tämä kehäviiva siten oli jotenkin tiheillä reijillä lävistetty, ruvettiin sitä pitkin särkemään jäätä tuurilla ja jääkuokilla, jolloin aika isoja järkäleitä irrottui. Vettä raskaamman ominaispainonsa takia nämä lensivät ylös tunnelin kattoholviin, joka täten vahveni sitä mukaa kuin jääsilta sen alla oheni.