Ovi tärähti kiini.
"Voi kiukkujen kirous sentään!" äikähti Ned Land varmaankin kolmannenkolmatta kerran; "me tässä päästelemme noille vintiöille ranskat ja enkeliskat, latinat ja saksat, eikä vietävillä ole älliä edes vastata meille!"
"Tyyntykäähän toki", sanoin tuolle ehtymättömälle kiukkupussille, "ei tässä ole hoppu hyväksi eikä kiire kunniaksi."
"Mutta ettekö älyä, professori, että tällä menolla saamme nääntyä nälkään rautahäkissämme?"
"Ei nyt sentään", pisti aina filosoofinen Conseil väliin, "tässä heti hätäpoikia olla."
"Hyvät ystävät", lausuin, "säilyttäkäämme toki mielenmalttimme. Olemmehan kokeneet pahempaakin kuin tämä on. Vartokaamme minun mielikseni vielä hetkinen, ennenkun lausumme loppuarvostelumme tämän aluksen päälliköstä."
"Minun arvosteluni on valmis", sähähti Ned kiukkuisesti. "Ne ovat joka sorkka hirtettäviä konnia."
"Hyvä, entä mistä maasta kotoisin?"
"Sieltä missä hirsipuu heitä vartoo!"
"Oivallinen Ned, semmoista maata en ole millään kartalla huomannut. Myönnän kuitenkin, että näiden muukalaisten kansallisuutta juoksee vaikea määritellä. He eivät ole englantilaisia, ranskalaisia eivätkä saksalaisia, se on varmaa. Mutta arvelenpa päällikön ja hänen toverinsa olevan syntyisin alhaisilta leveysasteilta. Heidän suonissaan on ehdottomasti etelän verta. Mutta en voi päättää heidän ulkonäöstään ovatko he espanjalaisia, turkkilaisia, arabialaisia vaiko hinduja. Heidän kielensä ainakin on minulle käsittämätön."