Samalla kertaa tunsin aluksen keinuvan. Tämä rautalevyhirviö oli ilmeisesti juuri noussut merenpinnalle hengittämään niinkuin valaat.
Nyt oli minulla ilmanuudistusmenettely selvillä. Vetäen keuhkoihini raitista ilmaa etsin katseillani ilmanvaihtotorvea, joka sitä meille välitti, ja löysinkin sellaisen oven yläpuolella.
Minun näitä huomioita tehdessäni heräsivät Ned ja Conseil melkein yht'aikaisesti virkistävän, puhtaan ilman vaikutuksesta. Hieroen silmiään ja ojennellen jäseniään olivat he tuota pikaa jalkeilla.
"Hyvinkö isäntä nukkui?" tiedusteli Conseil kohteliaaseen tapaansa.
"Oikein hyvin, kelpo poikaseni. Entä te, herra Land?"
"Niinkuin tukki, professori. Mutta erehdynkö vai mitä — täällähän haiskahtaa meri-ilmalta!"
Merimies ei tässä asiassa voi erehtyä, ja minä kerroin kanadalaiselle mitä hänen nukkuessaan oli tapahtunut.
"Hyvä" hän vastasi; "tämä seikka selittää ne mylvinnän tapaiset äänet, joita kuulimme ajaessamme Abraham Lincolnilla takaa luuloteltua miekkavalasta."
"Aivan niin, Ned, se otti silloin puhdasta ilmaa."
"Kuulkaapas, herra Aronnax, en voi aavistaakaan mitä kello on, mutta päivällisen aika nyt ainakin pitäisi olla."