Conseil oli jo ennättänyt kiertämään julmistuneen miehen kättä irti hänen puoleksi tukehtuneen uhrinsa kurkusta ja minä olin rientämässä hänelle avuksi, kun äkkiä seisahduin kuin naulattuna paikoilleni kuullessani seuraavat ranskaksi lausutut sanat:
"Tyyntykää, mestari Land; ja te, herra professori, suvaitkaa kuulla minua!"
X LUKU
Merehinen
Laivan päällikkö se meille päin puhui.
Hänen sanansa kuullessaan Ned Land nousi äkkiä pystyyn. Tarjoilija, joka oli melkein hengetönnä, kompuroi ulos hytistä saatuaan isännältään merkin; mutta niin suuri oli viimemainitun mahti laivassaan, ettei hän katseella tai eleelläkään ilmaissut niitä koston ja vihamielisyyden tunteita, joita hänellä täytyi olla kanadalaista kohtaan. Minä typertyneenä ja Conseilkin kaikessa hidasluontoisuudessan jännitettynä odotimme äänettöminä tämän kohtauksen jatkoa.
Nojautuen pöydän kulmaan, käsivarret ristissä rinnalla, katseli päällikkö meitä totisen tarkasti. Epäilyttikö häntä ruveta puhumaan? Kaduttiko häntä jo äsken ranskaksi lausumansa sanat? Niin ainakin ajattelin.
Hetkisen äänettömyyden jälkeen, jota ei ainakaan kukaan meistä rohjennut katkaista, hän puhkesi puhumaan kylmällä ja läpitunkevalla äänellä:
"Hyvät herrat, minä puhun ranskaa, englantia, saksaa ja latinaa, kaikkia aivan yhtä hyvin. Olisin siis jo ensi kohtauksessamme voinut vastata teille, mutta halusin ensin tulla tuntemaan teidät ja sitten miettiä asiaa. Teidän itsekunkin antamat esitykset seikkailuistanne kävivät pääkohdissaan yhteen ja vakuuttivat minua juttunne totuudesta sekä antoivat minun tietää keitä olette. Tiedän siis nyt, että kohtalo on tuonut eteeni herra Pierre Aronnaxin, joka on Pariisin Luonnonhistoriallisen museon professori, hänen palvelijansa Conseilin ja Ned Landin, joka on syntyperäinen kanadalainen ja harpuunamestari Amerikan Yhdysvaltain sotalaivastoon kuuluvalla frekatilla Abraham Lincolnilla."
Minä kumarsin myöntäen. Minulle ei oltu tehty mitään kysymyksiä, joihin olisi pitänyt vastata. Tuo mies puhui sujuvata, virheetöntä kieltä, murtamatta lainkaan muukalaisen tavalla. Mutta sittenkin oli minun mahdotonta uskoa häntä kansalaisekseni.