Hän jatkoi seuraavaan tapaan:
"Olette epäilemättä arvelleet, että olen viivytellyt liikaa ruvetessani uudelleen puheisiin kanssanne. Syy tähän on se, että päästyäni selville teidän persoonistanne tahdoin seikkaperäisesti punnita, mihin toimenpiteisiin minun oli teihin nähden ryhdyttävä. Olen epäröinyt kauvan. Mitä sekavimmat olosuhteet ovat saattaneet teidät tekemisiin miehen kanssa, joka on katkaissut kaikki siteensä muuhun ihmiskuntaan. Te olette häiritsevästi sekautuneet minun olooni ja askareihini."
"Tahtomattamme!" uskalsin lausua.
"Tahtomattanne?" toisti muukalainen, korottaen hiukan ääntään. "Tahtomattaanko Abraham Lincoln ajeli minua takaa kaikilla merillä? Tahtomattanneko lennätitte poiskilpistyviä tykinluotejanne alukseni rautakupeisiin? Tahtomattaanko mestari Land survi minua harpuunallaan?"
Minä jouduin hämilleni näistä sanoista. Mutta niissä lausuttuihin syytöksiin oli minulla hyvin luonnollinen vastaus annettavana, ja minä annoin sen.
"Herrani", sanoin, "epäilemättä teillä ei ole aavistustakaan siitä, mitä huomiota ja väittelyä olette aiheuttanut sekä Europassa että Amerikassa. Ette tiedä että erinäiset onnettomuudet, jotka ovat johtuneet yhteentörmäyksistä teidän vedenalaisen aluksenne kanssa, ovat kuohuttaneet yleistä mielipidettä kahdessa maanosassa. Jätän mainitsematta, millä lukemattomilla erilaisilla otaksumilla on koetettu selittää sitä käsittämätöntä ilmiötä, jonka salaisuus on yksin teidän tiedossanne. Mutta teidän täytyy ymmärtää, että ajellessaan teitä takaa Tyynen valtameren ulapoilla luulotteli Abraham Lincoln vainoovansa jotakin valtaista merihirviötä, jonka tihutöistä oli välttämättä tehtävä loppu."
Päällikön huulet vetäytyivät karsaaseen hymyyn; sitten hän lausui vielä kylmemmällä äänenpainolla:
"Herra Aronnax, uskallatteko vakuuttaa, ettei frekattinne olisi yhtä kernaasti vainonnut ja pommittanut vedenalaista veneitä kuin mitä elävää merihirviötä hyvänsä?"
Kysymys sai minut sanattomaksi, sillä varmastikaan ei kapteeni
Farragut olisi tässäkään tapauksessa pitkältä epäröinyt.
"Ymmärrätte kai nyt, herrani, että minulla on oikeus kohdella teitä vihollisinani?"