"Kaksitoistatuhatta, herra Aronnax. Ne ovat ainoat siteet, jotka minua maahan yhdistävät. Minä katkaisin välini sen kanssa samana päivänä, jolloin Nautilus ensi kerran sukelsi aaltojen alle. Sinä päivänä olin ostanut viimeiset kirjani, viimeiset aikakauskirjani ja lentolehtiseni, ja siitä alkaen rakastan ajatella, etteivät ihmiset enää mieti ja kirjoita kirjoja. Tämä kirjasto on muuten aina vapaasti käytettävänänne."
Minä kiitin kapteeni Nemoa ja kävin kirjaston hyllyjä tarkastamaan. Tieteellistä ja siveysopillista kirjallisuutta ynnä kaunokirjallisuutta oli niillä yllinkyllin ja joka kielellä, mutta valtiotalouden alalta en nähnyt ainuttakaan teosta; se aine näytti täällä kerrassaan poissuljetulta. Totta puhuakseni olivat kaikki kirjat sikinsokin; kapteeni Nemo näytti lukeneen valitsematta mitä vain käteen sattui.
"Minä kiitän vielä kerran teitä, kapteeni", sanoin, "että annoitte tämän kirjaston vapaasti käytettäväkseni. Se sisältää oikeita tieteen aarteita, joista kyllä tulen hyötyä ottamaan."
"Tämä huone ei ole ainoastaan kirjasto", huomautti isäntäni, "se on myöskin tupakkasalonki."
"Tupakkasalonki!" huudahdin. "Saako täällä laivassa polttaa?"
"Tottahan toki."
"Sitten täytyy minun uskoa, että olette yhteydessä Havannan kanssa."
"Ei lainkaan. Koettakaahan tätä sikaria; ja vaikka se ei ole Havannan tuotetta, niin luulen sen maistuvan teille, jos olette tupakantuntija."
Otin hänen tarjoamansa savukkeen; ulkomuodoltaan se muistutti Lontoon tupakkatuotteita ja näytti olevan tehty kullanvärisistä lehdistä. Sytytin sen sievästä pronssisytyttimestä ja vedin ensi savut nauttien kuin ainakin ankara tupakkamies, joka ei ole saanut polttaa kahteen päivään.
"Tämä sikari on mainio", sanoin, "mutta oikeata tupakkaa se ei ole."