"Ei olekaan", vastasi kapteeni. "Tämä tupakka ei tule Havannasta eikä Turkista. Se on eräänlaista, runsaasti nikotiinia sisältävää ruohoa, jota kokoan merestä, joskin niukalti."
Kirjastosta kapteeni Nemo saattoi minut museoon, joka sisälsi harvinaisia kokoelmia sekä taiteen että luonnon aarteita. Se oli loistavasti valaistu, avara suoja, kymmenen metriä pitkä, kuusi leveä ja viisi korkea.
Kolmekymmentä taulua, kaikki taiteen mestarituotteita, riippui yhdenmukaisiin kehyksiin soviteltuina seinillä. Ne olivat Rafaelin, Leonardo da Vincin, Correggion, Titianin, Veronesen, Murillon, Holbeinin, Velasquezin, Rubensin sekä uudempain mestarien maalauksia. Nurkissa sijaitsevilla jalustoilla seisoi hienoja marmori- ja pronssijäljennöksiä antiikin kuvanveistoksista. Yhdellä seinämällä oli iso piano ja sen kannella Weberin, Rossinin, Mozartin, Beethovenin, Haydnin, Meyerbeerin, Wagnerin, Auberin ja Gounod'n sävellyksiä.
Upeissa lasilaatikoissa sain ihailla mitä harvinaisimpia ja kallisarvoisimpia merelliskokoelmia. Siinä oli ihmeen ihania koralleja, simpukoita, näkinkenkiä, meritähtiä, merivuokkoja, polyyppeja, sieniä ja sen semmoisia merenpohjan asujamia; eriskummallisia kaloja jos jonkinlajisia ja -kokoisia; ja vihdoin helmikokoelma, joka sisälsi valkeita, leimullisia, vihreitä, keltaisia, sinisiä ja mustia helmiä, jotkut kyyhkynmunaakin isompia ja kaiken kaikkiaan kallisarvoisemmat kuin yksin Muskatin imamin kokoelma, jota on totuttu pitämään maailman arvokkaimpana.
Koettaessani mielessäni vaikkakin turhaan kuvitella, kuinka epälukuisia miljooneja yksin nämä merelliskokoelmat olivat tulleet kapteeni Nemolle maksamaan, virkkoi tämä:
"Te tarkastatte kokoelmiani, professori? Kieltämättä ovat ne omiaan huvittamaan luonnontutkijaa, mutta minulla itselläni on niistä vielä suurempi hupi, sillä olen omin käsin kerännyt kokoon ne kaikki. Ei ole merenpohjalla sopukkaa, joka olisi välttynyt etsiskelyiltäni."
"Voin ymmärtää, kapteeni, kuinka hurmaavaa onkaan kuljeskella tällaisten aarteiden keskellä. Te olette niitä aniharvoja, jotka ovat itse koonneet kalleutensa. Ei missäkään Europan museossa ole näin suurenmoisia ja harvinaisia merelliskokoelmia. Mutta jos tuhlaan kaiken ihailukykyni niille, niin mitä jää laivan varalle jolla ne ovat kootut? En tahdo tunkeutua salaisuuteenne, kapteeni; mutta minun täytyy tunnustaa että Nautilus kaiken kaikkineen, nerokkaine suunnitelmineen, ihmeellisine rakenteineen ja valtavine liikuntavoimineen kiihoittaa uteliaisuuttani mitä suurimmassa määrässä. — Tämän huoneen seinillä esim. näen koko joukon kojeita, joiden tarkotuksesta minulla ei ole aavistustakaan."
"Samoja kojeita tulette näkemään minun omassa huoneessani, jossa kohti kernaasti selitän teille niiden käytännön. Mutta ensin käymme katsomaan teille varattua hyttiä. Teidän on nähtävä mitä mukavuuksia Nautilus kykenee tarjoamaan vierailleen."
Seurasin häntä keulan puolelle ja näin edessäni — en mitään ahdasta hyttiä, vaan oikean asuinsuojan vuoteineen, toalettipöytineen ja muine mukavuuksineen. Voin vain hartaasti kiittää isäntääni.
"Teidän suojanne on aivan minun huoneeni vierensä", hän sanoi, avaten oven, "ja minun hyttini taas avautuu arkihuoneeseen eli museoon, josta juuri lähdimme."