Sitten sattuivat silmäni pöydälle levitettyyn isoon pallokarttaan, ja minä laskin sormeni juuri siihen kohtaan, missä äsken määräämämme leveys- ja pituusasteet leikkasivat toisiaan.
Merellä on suuret virtansa kuten mantereillakin. Niiden uomat erottuvat muusta vedestä lämpömääränsä ja värinsä kautta. Huomattavin näistä merivirroista on Golf-virta. Tiede on määritellyt maapallolla viiden suuren merivirran suunnat: yksi kulkee Atlannin meren pohjoisosassa ja toinen sen eteläosassa, kolmas Tyynen valtameren pohjos- ja neljäs sen eteläosassa sekä viides Intian meren eteläosassa. On luultavaa että aikoinaan oli kuudeskin merivirta Intian meren pohjoisosassa, kun Kaspian meri ja Aral-järvi muodostivat sen kanssa yhden ainoan suuren vesialtaan.
Tällä kohdalla näyttihe pallokartalla yksi näistä virroista, jaapanilaisten Kuro-shivo eli Musta virta, joka lähtien Bengalin lahdesta ja lämmittyään troopillisen auringon kohtisuorista säteistä kulkee Malakkan salmen kautta, seuraa Aasian itärannikkoa ja kääntyy vihdoin Tyyneen meren pohjoisosassa Aleuttien saaria kohti, kantaen mukanaan kamferipuiden runkoja ja muita ohikulkemiensa maiden tuotteita sekä värjäten valtameren aaltoja lämpimäin vettensä puhtaalla indigovärillä. Tämän virran suuntaa Nautilus nyt noudatti. Minä seurasin sitä silmilläni; näin sen katoavan Tyyneen meren äärettömyyteen ja tunsin itsekin katoavani sen mukana, kun Ned Land ja Conseil vihdoin ilmestyivät salongin ovelle.
Molemmat kelpo toverini jäivät suu auki ällistelemään edessään ilmautuvia ihmeitä.
"Missä olemmekaan, missä me nyt olemmekaan?" huudahti kanadalainen.
"Quebecinko museossa?"
"Hyvät ystävät", vastasin, viitaten heitä astumaan sisään, "ette ole Kanadassa, vaan Nautiluksessa kuusikolmatta syltä syvällä merenpinnan alla."
Nyt rupesi Ned Land ahdistamaan minua kysymyksillään: olinko saanut selville mikä kapteeni Nemo oli miehiään, mistä hän oli kotoisin ja minne hän meidät oikein vei j.n.e. Selitin hänelle kaikki vähäiset tietoni ja kysyin, mitä hän puolestaan oli havainnut.
"En ole nähnyt enkä kuullut niin mitäkään. En ole edes miehistöstä nähnyt vilaustakaan. Lieneeköhän sekin sähköllä käypä? Tiedättekö, professori, paljonko heitä tosiaan on? Kymmenen — kaksikymmentä — viisikymmentä vai satako?" hän jatkoi, yhä hautoen vanhaa karkausajatustaan.
"En voi ilmoittaa sitä teille, mestari Land; mutta parempi on että iäksi kaikeksi heitätte turhat tuumailut Nautiluksen valtaamisesta tai siitä karkaamisesta. Tämä alus on uudenaikaisen laivanrakennustaidon mestariteos; sen näkemättä jääminen olisi minua suuresti surettanut. Monet kadehtisivat meiltä tilaisuutta päästä näkemään moisia ihmeitä. Olkaamme nyt vain levollisia ja katselkaamme, mitä ympärillämme tapahtuu."
"Katselkaamme!" toisti harpuunamestari kohauttaen olkapäitään; "mitäpä tässä rautavankilassa saa katsella? Mehän kuljemme ja purjehdimme silmittömästi kuin sokeat."