Tuskin olivat nämä sanat lähteneet Ned Landin huulilta, kun sähkövalo sammui ja tuli niin äkkiä pimeä, että silmiin teki kipeätä.
Me jäimme seisomaan mykistyneinä, osaamatta arvata minkälainen yllätys meitä nyt tuli kohtaamaan, miellyttäväkö vai ikävä. Kuului kirisevä ääni, aivan kuin olisivat Nautiluksen kylkilevyt luisuneet toistensa ylitse.
"Nyt se on loppujen loppu!" sanoi Ned Land.
Äkkiä valahti valo taas hehkumaan salongin kummallakin sivuseinällä kahdesta soikeasta aukosta. Juokseva vesi näkyi aivan selvästi sähkövalossa. Kaksi lasilevyä vain erotti meitä merestä. Ensin vavahdin pelosta ajatellessani että nuo heikot väliseinät painuisivat sisään, mutta ne olivat upotetut vankkoihin vaskikehyksiin, jotka voivat vastustaa millaista painetta hyvänsä.
Me erotimme merta aivan selvästi ainakin kilometrin päähän Nautiluksen ympärillä. Mikä näky! Mikä kynä voisikaan kuvata valovaikutelmia noissa läpikuultavissa vesikerroksissa!
Me tunnemme meren läpinäkyväisyyden ja tiedämme että sen kirkkaus on paljon suurempi kuin lähdeveden. Kivennäiset ja elimelliset ainekset, joita se sisältää, lisäävät sen läpinäkyväisyyttä. Erinäisissä kohdissa Antillien luona, missä vettä on 75 syltä, voi ihmeen selvästi pinnalta nähdä hiekkapohjan. Auringonsäteiden läpitunkevaisuus ei näytä loppuvan edes 150 sylenkään syvyydellä. Ja nyt tämän vesivuoren keskellä, joka läikkyi ja päilyi korkealla Nautiluksen yläpuolella, loisteli sähkövalo itse aaltojen kohdussa. Se ei enää ollut valaistua vettä, vaan nestemäistä valoa.
Salongin kummallakin sivulla aukeni akkuna tuohon tutkimattomaan vesikuiluun. Salongin sisässä vallitseva hämäryys sai ulkopuolisen valon hohtamaan sitä kirkkaammin, ja me katselimme tuota näkyä akkunoista, aivan kuin olisi niiden kirkas kristalli ollut suunnattoman akvaarion lasiseinä.
"Te halusitte katsella, Ned ystävä; no, katselkaa nyt!"
"Merkillistä, merkillistä!" jupisi kanadalainen, joka näytti unohtaneen pahantuulensa ja alistuneen vastustamattoman viehätyksen valtaan. — "Kannattaisipa matkustaa pitkältä saadakseen ihailla moista näkyä!"
Koko kahden tunnin ajan Nautilusta saattoi meren ihmeellinen armeija. Laivan kupeilla leikki ja pyörähteli kilpaa uiden ja toisiaan ajellen mitä moninaisin runsaus harvinaisia mereneläviä: vihreitä meriruutanoita, joiden kylkiä koristi kaksinkertainen musta juova, siniruumiisia ja hopeapäisiä Jaapanin makrilleja, Jaapanin salamantereita, hämähäkkinahkiaisia, joilla oli kahta metriä pitkä ruumis, päässä pienet vilkkaat silmät ja suunnaton kita täynnä teräviä hampaita, monia muita mainitsematta.