Ihastuksemme kasvoi kasvamistaan. Ned mainitsi kaloja nimeltä, Conseil luokitteli niitä ja minä katselin hurmautuneena niiden notkeita liikkeitä ja kauniita muotoja. Ei ollut koskaan ennen minulla ollut tilaisuutta nähdä näitä eläimiä elävinä ja vapaudessaan, luonnollisessa olotilassaan. En tahdo luetella kaikkia niitä lajeja, jotka soluivat siinä hurmautuneiden silmieni editse, kaikkia noita Kiinan ja Jaapanin merten harvinaisuuksia. Näitä kaloja, joita oli lukuisammin kuin lintuja ilmassa, veti epäilemättä sähkövalon huikaiseva hohde lähelle meitä.
Äkkiä valahti valoa salonkiin, seinän rautalevyt luistivat taas umpeen ja viehättävä näköala katosi. Mutta kauvan aikaa siitä vielä uneksin, kunnes katseeni osui väliseinällä riippuviin merkkikojeisiin. Kompassi osotti yhä pohjoiskoilliseen, manometri näytti viiden ilmakehän painetta, joka vastasi viidenkolmatta sylen syvyyttä, ja sähköllä käypä loki ilmotti nopeudeksemme 15 solmuväliä. Kello oli viisi.
Ned Land ja Conseil palasivat hyttiinsä, ja minäkin vetäydyin kammiooni. Siellä odotti minua päivällinen. Siihen kuului kilpikonnanlientä, meriruutanaa kuohukastikkeen kera (sen maksa erikseen keitettynä oli hienointa mitä tiedän) ja harvinaisen merilohen selkäpaistia.
Illan vietin lukien, kirjoittaen ja mietiskellen. Sitten uni rupesi pettämään minua; minä heittäydyin meriruohopatjoille ja nukuin pian sikeästi, Nautiluksen soluessa vinhaa vauhtia Mustan virran uumenissa.
XIV LUKU.
Kutsukortti.
Seuraava päivä oli marraskuun 9:s. Minä heräsin pitkästä unesta — olin nukkunut kaksitoista tuntia. Conseil saapui tapansa mukaan tiedustamaan "miten olin yöni viettänyt" sekä auttamaan minua pukeutuessa. Hän oli jättänyt kanadalais-ystävänsä niin sikeästi nukkumaan, kuin ei tämä ikänään olisi muuta tehnytkään. Annoin kelpo palvelijani jaaritella mielensä mukaan, välittämättä vastata hänelle. Tahdoin vain tavata kapteenia.
Heti kun olin saanut vaatteet päälleni, kiiruhdin salonkiin. Se oli tyhjä. Jäin tutkimaan museon lasikaappien aarteita sekä isoja herbaarioita, jotka olivat täynnä mitä harvinaisimpia, kuivattuinakin värinsä hyvin säilyttäneitä merikasveja. Varsinkin zoophytit eli eläinkasvit ynnä monenlaiset levät olivat museossa runsaasti edustetut.
Koko päivänä ei minulla ollut kunnia nähdä kapteeni Nemoa. Salongin isot akkuna-aukot siimoin pysyivät suljettuina.
Nautiluksen suunta oli itäkoillinen, sen nopeus kaksitoista solmuväliä ja syvyys vaihteli viidestä kolmatta kolmeenkymmeneen syleen.