Seuraavana päivänä, marraskuun 10:ntenä, jatkui yhä samaa yksinäisyyttä. En nähnyt ainoatakaan aluksen miehistä; Ned Land ja Conseil viettivät suurimman osan päivää luonani. Heitäkin oudoksutti kapteenin selittämätön poissaolo. Oliko tuo merkillinen mies tullut sairaaksi — vai oliko hänellä nyt toiset aikomukset meidän suhteemme?
Mutta kaikissa tapauksissa oli meillä, kuten Conseil sanoi, täydellinen vapautemme ja meitä ravittiin yltäkylläisesti ja hienosti. Emme voineet mistään valittaa, ja kohtalomme eriskummallisuus antoi olollemme sellaista viehätystä, ettemme halunneetkaan valittaa.
Tänä päivänä minä alotin pitää seikkailuistamme päiväkirjaa, jonka avulla kykenen nyt jälkeenpäin esittämään niitä paljon seikkaperäisemmin kuin muuten olisi mahdollista.
Marraskuun 11 päivänä, aamulla varahin Nautiluksen sisäosiin virtaava raitis ilma tiesi, että olimme taasen nousseet valtameren pinnalle uudistamaan happivarastoamme. Nousinpa siis keskusportaita myöten yläkannelle.
Kello oli kuuden tienoissa, ilma oli pilvinen, meri harmaa mutta tyven. Olikohan kapteeni Nemo, jota halusin tavata, nyt täällä ylhäällä? En nähnyt ketäkään muuta kuin perämiehen, joka oli vangittuna lasikoppiinsa. Nojaten purren runkoon hengitin ihastuneena suolaista meri-ilmaa.
Vähitellen haihtui usva auringonsäteiden tieltä, ja päivän kirkas kruunu kohosi itäiselle taivaanrannalle. Meri liekehti sen hehkussa. Korkeuksiin kokoutuneet pilvet helottivat korein, kuulein värivivahduksiin, ennustaen tuulista säätä tälle päivälle. Mutta mitäpä merkitsivät tuulet ja säät Nautilukselle, jonka ei tarvinnut peljätä myrskyjäkään!
Olin vaipunut tämän viehättävän ja mieltä elähyttävän päivänkoiton ihailuun, kun kuulin portailta askeleita, jotka lähenivät yläkantta kohti. Varustauduin tervehtimään kapteeni Nemoa, mutta se olikin hänen apulaisensa. Tämä asteli kannella näyttämättä lainkaan huomaavan minua. Mahtava kiikari silmillään hän tähysteli tarkasti ympäri taivaanrantaa. Tarkastuksensa suoritettuaan hän läheni oviaukkoa ja lausui seuraavat sanat (minä muistan ne täsmälleen, sillä joka aamu ne toistettiin samoissa olosuhteissa):
"Nautron respoc lorni virch".
Mitä ne merkitsivät, en tiedä.
Sitten varapäällikkö laskeusi alas samaa tietä kuin oli tullutkin. Arvellen Nautiluksen aikovan palata vedenalaiselle reitilleen suljin kattoaukon ja palasin kammiooni.