Kului vielä viisi päivää ilman että asemassamme tapahtui minkäänlaista muutosta. Joka aamu nousin yläkannelle. Samat sanat toisti sama henkilö minulle joka kerta. Mutta kapteeni Nemoa vain ei näkynyt.
Olin jo päätellyt etten koskaan enää saisi häntä nähdä, mutta marraskuun 16:ntena, kun Nedin ja Conseilin kera vetäydyin hyttiini, tapasin siellä pöydälläni minulle osotetun kirjeen. Avasin sen kiihkeästi. Siihen oli levollinen, selkeä käsi piirtänyt saksalaistyylisellä kirjoitustavalla seuraavat sanat:
/# PROFESSORI ARONNAXille, Nautiluksella.
Marrask. 16 p. 1867.
Kapteeni Nemo kutsuu Professori Aronnaxin metsästysretkelle, joka huomenna tehdään Crespo-saaren metsiin. Hän toivoo ettei mikään estä Professoria saapumasta, ja näkee mielihyvin hänen seuralaistensa liittyvän mukaan.
KAPTEENI NEMO, Nautiluksen päällikkö. #/
"Metsästämään!" huudahti Ned.
"Ja Crespo-saaren metsiin!" lisäsi Conseil.
"Ahaa, jokohan tuo herra kerrankin astuu kuivalle maalle?" jatkoi Ned.
"Siltä ainakin kuuluu", vastasin ja luin vielä kerran kirjelapun sisällön.