"No hyvä, se käy mielemme mukaan", virkkoi kanadalainen. "Mutta annappa olla kun nämä pojat pääsevät kovalle kamaralle, niin kyllä tiedetään mitä tehdään. Ja onhan joka tapauksessa hauska saada kerran maistaa tuoretta lihaa."
Rupeamatta tarkemmin selvittämään itselleni ristiriitaa tämän kutsun ja kapteeni Nemon ilmeisen vastenmielisyyden välillä kaikkea maankamaraa kohtaan, tyydyin vastaamaan:
"Ottakaamme ensin selvä, missä tuo Crespon saari oikeastaan on."
Kysyin neuvoa kartalta ja löysinkin 32°40' pohjoisella leveys- ja 157°50' läntisellä pituusasteella pienen saaren, jonka v. 1801 muuan kapteeni Crespo oli keksinyt ja joka vanhoilla espanjalaisilla kartoilla oli mainittu nimellä Rocca de la Plata eli "Hopeasaari". Olimme tällöin edenneet noin 300 peninkulmaa lähtökohdastamme, ja Nautiluksen suunta oli tällävälin kääntynyt kaakkoa kohti.
Näytin tovereilleni tämän pienen yksinäisen kallionnyppylän keskellä pohjoisen Tyynen meren aavaa.
"Jos kapteeni Nemo haluaa astua kuivalle maalle", lausuin, "niin osaa hän ainakin valita aution kohdan."
Ned Land kohoutti hartioitaan vastaamatta mitään, ja Conseil ja hän lähtivät luotani.
Syötyäni illallisen, jonka tarjosi sama mykkä edeskäypä kuin ennenkin, kävin levolle koko lailla huolissani.
Seuraavana aamuna, marraskuun 17:ntenä, tunsin herätessäni että Nautilus makasi aivan liikahtamatta paikallaan. Minä pukeuduin sukkelaan ja kiirehdin salonkiin.
Kapteeni Nemo oli siellä odotellen minua. Hän nousi istualtaan, kumarsi ja kysyi, sopiko meidän seurata häntä retkelle.