"Aikaveden vaihtelut ovat tosin heikonlaiset Tyynellä merellä, siinä olette oikeassa, professori; mutta Torresin salmessa on erotus luoteen ja vuoksen välillä sentään lähes kaksi metriä. Tänään on tammikuun 4 päivä, ja viiden päivän perästä on meillä täysikuu. Olisipa vähän ihmeellistä, ellei tämä maapallomme hyväntahtoinen seuralainen tulisi avuksemme aiheuttamalla riittävän vedenkorkeuden meidän irtipäästäksemme."
Näin puhuttuaan kapteeni Nemo apulaisensa kanssa katosi Nautiluksen sisäosiin. Laiva makasi edelleen liikahtamatta, aivankuin olisivat korallipolyypit jo muuranneet sen kiini järkkymättömään merenalaiseen rakennusmuuriinsa.
"No, professori, mitä kuuluu?" tiedusteli Ned Land, joka astui luokseni kapteenin poistuttua.
"Sitä vain, Ned ystävä, että saamme levollisesti odotella aikavettä yhdeksänteen päivään asti, sillä silloin pitäisi kuun tulla päästämään meitä pintehestä."
"Eikä muuta?"
"Ei muuta."
"Eikä tämä kapteeni viskaa ankkureitaan syvempään veteen ja pane koneitaan kiskomaan ankkuriketjuja, siten hinatakseen meidät ulos tästä pälkähästä?"
"Se on tarpeetonta, koska aikavesi tekee saman työn", virkkoi Conseil yksinkertaisesti.
Kanadalainen katsahti häneen ja kohautti hartioitaan.
"Herra professori", lausui tuo kokenut merenkulkija, "voitte uskoa minuun kun sanon, ettei tämä rautaruuhi enää milloinkaan seilaa veden päällä eikä sen alla. Se kelpaa vain romukauppaan. Minun mielestäni on nyt sopiva aika pyrkiä eroon kapteeni Nemon seurasta."