"Paratiisilintuja!" huudahdin.
Malaijit, jotka suuressa määrin myyvät näitä lintuja kiinalaisille, pyytävät niitä monella tavalla, joita me emme nyt voineet käyttää hyväksemme. He panevat korkeitten puitten latvoihin, missä linnut mieluimmin asuvat, joko ansoja tahi paksua liima-ainetta, joka estää lintuja nousemasta lentoon. Menevätpä he niinkin pitkälle että myrkyttävät lähteitä, joista paratiisilinnut käyvät juomassa. Meillä ei ollut muuta keinoa kuin ampua niitä lennosta, mikä ei ollut lainkaan varmaa; ja me tuhlasimmekin koko joukon ampumavaroja aivan hukkaan.
Kello 11 aikaan aamulla olimme päässeet saaren sisäosat täyttävän vuoriston ensimmäisen kaitaan yli saamatta yhtään saalista. Nälkä kalvoi sisuksiamme. Metsästäjät olivat luottaneet riistan runsauteen, mutta siinä pahoin erehtyneet. Onneksi Conseil toki suureksi ihmeekseen sai kaksoislaukauksella hankituksi meille murkinan, nimittäin kyyhkyparin, jotka häthätää höyhennettyinä pujotettiin vartaaseen paistumaan risurovion päällä. Sill'aikaa Ned paistoi muutamia leipäpuunhedelmiä aamiaisen lisäksi. Linnut kaluttiin luita myöten ja havaittiin hyvin maukkaiksi. Muskotinsiemenet, jotka ovat niiden ravintona, antavat lihalle yhdellä kertaa erinomaisen tuoksun ja maun.
"No, Ned, mitäs vielä puuttuukaan?" kysyin kanadalaiselta.
"Nelijalkaista riistaa, herra Aronnax. Tämmöisistä kyyhkysistä on vain välipalaksi eikä aikamiehen eineeksi. Siksipä en olekaan tyytyväinen ennenkun kaadan otuksen, josta saamme oivan kylkipaistin."
"Enkä minä ennenkun olen saanut paratiisilinnun pyydetyksi."
"Jatkakaamme siis metsästystä", esitti Conseil, "mutta nyt merenrantaan päin. Olemme saapuneet ensimmäisille vuorikaltaille, ja minusta on parempi pysytellä metsätienoilla."
Se oli mielevä neuvo, jota noudatettiinkin. Tunnin verran kuljettuamme saavuimme sagopalmumetsään. Muutamia jättiläiskäärmeitä kiemurteli pakoon aivan jalkaimme editse. Paratiisilinnutkin välttivät meitä, ja minä epäilin jo koko onneani, kun edelläni astuva Conseil äkkiä kumartui maahan, päästi riemuhuudon ja juoksi luokseni sellainen muhkea lintu kädessään.
"Ah, hyvä, hyvä, kelpo poikani!"
"Isäntä suvaitsee imarrella."