— Pianhan se saadaan nähdä, — virkkoi Kennedy.
Kello yhdeksän tienoissa alkoi läntinen ranta lähetä. Se näytti asumattomalta ja metsäiseltä. Tuuli kääntyi hiukan itään, ja silloin tuli toinenkin ranta näkyviin. Se kaartelihe, kunnes vihdoin päättyi tylsään kulmaan, asemana 2° 40' pohjoista leveyttä. Korkeat vuoret kohottelivat alastomia huippujansa tällä rannalla Njanza järveä, mutta niitten välillä muodostui syvä ja avara aukko, johon vedet kuohuillen purkautuivat.
Yhä pitäen huolta pallonsa kulusta, tohtori tarkasteli seutua ahnain silmin.
— Katsokaas! — huudahti hän. — Katsokaas, hyvät ystävät! Arabialaisten kertomukset olivat sittenkin tosia. Ne ovat puhuneet joesta, jota myöten Ukereuen järvi purkaa vetensä pohjoiseen, ja tämä joki on olemassa, ja me seuraamme sitä, ja sen juoksu on yhtä nopeata kuin meidän kulkummekin! Ja tuo vesipisara, joka tuossa jalkaimme alla kiitää, yhtyy varmaan välimeren aaltoihin! Tämä on Niili!
— Niili se on! — toisti Kennedy, Fergussonin innostuksen valtaamana.
— Eläköön Niili! — huudahti Joe, joka mielissään ollessaan oli valmis huutamaan eläköötä mille hyvänsä.
Suunnattomat kalliot ympäröivät siellä täällä tämän salaperäisen virran uomaa. Vesi vaahtoili; tuon tuostakin muodostui vuolaita paikkoja ja koskia, jotka vahvistivat tohtorin otaksumisia. Ympäröiviltä vuorilta syöksyi monilukuisia virtoja, vaahtoellen juoksussaan; silmä olisi pian lukenut niitä satasen. Maasta pulppuili yksinäisiä suonia, ne juoksivat ristiin rastiin, yhtyivät, kilpailivat nopeudessa ja vihdoin kaikki valuivat tähän alkavaan jokeen, joka pian muodostui virraksi, suljettuaan ne kaikki syliinsä.
— Niili se on kuin onkin, — puheli tohtori varmuudella. — Sen nimen, niinkuin sen juoksunkin alkuperä, on innostuttanut tiedemiehiä. Sitä on johdettu kreikan- ja koptin- ja sanskritinkielestä.[20] Mutta vähät siitä, koskapa sen on vihdoinkin täytynyt ilmi saattaa lähteittensä salaisuudet.
— Mutta, — sanoi metsästäjä, — mistäs sen tietää, että tämä ja pohjoisesta tulleitten tutkijain löytämä virta on sama?
— Siitä saamme, — vastasi tohtori, — aivan varmat, vastustamattomat, kieltämättömät todistukset, jos vaan tuuli on tunninkaan ajan vielä myötäinen.