— Joko nyt, tohtori?
— Ei vielä. Meidän täytyy nousta ylemmäskin, saadaksemme ehjän kuvan tästä maasta.
Vetykaasu oheni, eikä kulunut kymmentäkään minuttia, niin jo liihoitteli Victoria 750 metrin korkeudessa.
Sieltä he näkivät tiheän verkon jokia, jotka laskivat suureen virtaan. Enin osa tuli lännestä, monilukuisten mäkien välitse, hedelmällisten vainioitten poikki.
— Tästä ei ole enää kuin 160 km Gondokoroon, — sanoi tohtori, mitaten kartaltansa, — eikä kymmentäkään km siihen kohtaan, johon pohjoisesta tulleet retkeilijät ovat päässeet. Nyt lähenemme varovasti maata.
Victoria laski seitsemättä sataa metriä.
— Nyt, ystävät, olkaa valmiit kaiken varalta.
— Valmiit ollaan, — vastasivat Dick ja Joe.
— Hyvä!
Victoria kulki samaa suuntaa kuin virta, tuskin kolmeakaan kymmentä metriä korkealla. Niili oli tällä kohtaa 100 m leveä. Meluten hääräili kansa kylissä. Toisen asteen kohdalla virta muodostaa noin 3 m korkean vesiputouksen ja on siis venekululle sopimaton.