— Kas tuossa Debonon mainitsema vesiputous, — huudahti tohtori.
Virta leveni tästä alkaen. Ahmimalla katseli tohtori monilukuisia saaria siinä. Hän haeskeli nähtävästikin jotain tunnusmerkkiä, mutta turhaan.
Muutamia neekereitä tuli veneessä pallon kohdalle, mutta laukaus Kennedyn pyssystä, vahingoittamatta ketään, pakotti heidät kiiruimman kaupassa rientämään rantaan.
— Onnea matkalle! — toivotteli Joe; — en minä heidän sijassaan enää toista kertaa yrittäisi. Pintaa minulla karmisi, kun tuossa tuommoinen hirviö ampua jysäytteleisi.
Tohtori sieppasi kiikarinsa ja ojensi sen erästä saarta kohti keskellä virtaa.
— Neljä puuta! — huudahti hän; — näettehän, tuolla! Neljä yksinäistä puuta kasvoi todellakin saaren korkeimmalla kohdalla.
— Se on Bengan saari! — lisäsi hän. — Juuri se!
— Entä sitten? — kysäisi Dick.
— Siinä käymme maihin, jos Jumala suo.
— Mutta siinä näkyy olevan asukkaita, tohtori!