— Joe on oikeassa. Ellen erehdy, on tuolla parikymmentä musta-ihoista koolla.
— Me ajamme ne pakoon. Se on helposti tehty, — vastasi Fergusson.
— Olkoon menneeksi, — sanoi metsästäjä.
Aurinko oli nyt zenitissä. Victoria läheni saarta.
Neekerit, Makado heimoa, pitivät ankaraa melua. Yksi heistä alkoi heiluttaa kaarnasta tehtyä päähinettään. Kennedy tähtäsi siihen, laukaisi, ja päähine särkyi säpäleiksi.
Seurauksena oli yleinen pako. Neekerit syöksivät virtaan ja uivat maihin. Kummaltakin rannalta alkoi nyt tulla luoteja rakeina, ja nuolia vinkui tuiskuna, mutta ne eivät ylettyneet palloon asti. Ankkuri tarttui kiinni kallion halkeamaan. Joe laski köyttä myöten alas.
— Portaat! — huusi tohtori. — Tule mukaan, Kennedy! — Mitä sinä aiot?
— Lähdetään maahan; minä tarvitsen todistajaa.
— Täss' olen.
— Joe, pidä tarkkaa vahtia.