— Toivotaan, ett'ei sellaista meille satu, — lausui metsästäjä. — Tähän saakka ei tämä matka minun mielestäni ole ollut yhtään vaarallista, enkä minä ymmärrä, mikä meitä estäisi pääsemästä matkamme perillekin.
— En minäkään, ystävä hyvä. Tapaturmiin on sitä paitsi aina ollut syynä purjehtijain varomattomuus tai vaillinaiset laitokset. Useammasta tuhannesta ilmassa-purjehduksesta ei ole kahtakymmentäkään tapaturmaa, joista kuolema olisi ollut seurauksena. Yleensä on maahan laskeuminen ja nouseminen pahimman vaaran alaista. Ja siksipä meidän täytyy sellaisissa tapauksissa olla peräti varovaisia.
— Nyt olisi murkinan aika, — virkkoi Joe; — meidän täytynee tyytyä säilykelihaan ja kahviin, kunnes mr Kennedy hankkii meille tuoreempaa muonaa.
KAHDESKYMMENES LUKU
Taivaallinen puteli. — Viikuna-palmut. — Mammut-puut. — Sodanpuu. —
Siivekäs valjakko. — Kahden heimon taistelu. — Teloitus. —
Jumalainen väliintulo.
Tuuli yltyi ankaraksi ja epäsäännölliseksi. Victoria kulki todellakin luovimalla, sitä kun heitteli milloin pohjoiseen, milloin etelään. Se ei kohdannut pysyvää ilmavirtaa.
— Kiivaasti me kuljemme, mutta emme juuri eteenpäin pääse, — virkkoi
Kennedy, — huomaten magnettineulan niin usein muuttavan suuntaa.
— Victorian nopeus on ainakin 55 km tunnissa. Kumartukaas laidan yli, niin huomaatte kuinka nopeasti maa pakenee aitamme. Tuo metsä, katsokaas, näkyy rientävän meitä kohti!
— Tuossahan jo metsänrinne, — virkkoi Kennedy.
— Ja tuossa kylä, — tokaisi Joe vähän ajan perästä. — Kyll' ovat ällistyneen näköisiä neekerit tuolla.