Maanlaatu oli vaihettelevaista. Useampia virtoja juoksi itään päin. Ne laskivat kaiketikin Njun järveen tai olivat Gazellien virran lisäjokia, joista Lejean on antanut huvittavia tietoja.
Yön tullen heitti Victoria ankkurinsa, 27° itäistä pituutta ja 4° 20' pohjoista leveyttä, kuljettuansa sinä päivänä 280 km.
YHDESKOLMATTA LUKU
Kummallista melua. — Yöllinen hyökkäys. — Kennedy ja Joe puussa. —
Kaksi laukausta. — "Auttakaa! auttakaa!" — Vastaus omalla kielellä.
— Pelastuksen suunnitelma.
Yö oli erittäin pimeä. Tohtori ei osannut sanoa, missä ollaan. Ankkuri oli tarttunut puuhun, jonka rajapiirteitä tuskin erotti pimeässä. Tapansa mukaan aloitti hän vartionsa kello 9:stä illalla, ja puolen-yön aikana astui Dick hänen sijalleen.
— Pidä vaari, Dick; pidä tarkka vaari kaikesta.
— Onko mitään erityistä?
— Ei, mutta olin kuulevinani kumeita ääniä alhaalta; en tiedä ensinkään, minne tuuli on meidät kantanut. Ei haittaa, vaikka olisimme hiukan liiaksikin varovaisia.
— Petojen ääniä lienet vain kuullut.
— En; ne kuuluivat ihan toisellaisilta. Jos mitä vähänkin huomaat, niin herätä meidät heti.