— Hiljaa, — sopotti Kennedy; — puhukaamme kuiskaamalla vain.
— Oletko huomannut jotain?
— Olen. Herätetään Joe.
Joen herättyä, Skotlantilainen kertoi näkemänsä.
— Joko taas niitä pahuksen marakatteja? — kysyi Joe.
— Mahdollista kyllä; mutta varovaisia meidän pitää olla.
— Joe ja minä, — sanoi Kennedy, — laskemme nuoraportaita myöten puuhun.
— Ja sillä välin minä pidän huolta, että pääsemme nousemaan heti kuin tarvis vaatii.
— Hyvä on.
— Lähdetään, — virkkoi Joe.