Mutta kesken melua ja pauhinaa kajahti outo, odottamaton huuto.
Ihmis-ääni oli aivan selvään lausunut nämä sanat franskankielellä:
— A moi, à moi![22] (Auttakaa, auttakaa!) Hämmästyneinä kiipesivät
Kennedy ja Joe gondoliin.
— Kuulitteko? — kysäisi tohtori.
— Tietysti, kuulimme tuon käsittämättömän huudon: A moi! à moi!
— Franskalainen noitten raakalaisten käsissä!
— Matkustaja!
— Kenties lähetyssaarnaaja!
— Onnetonta! — huudahti Kennedy. — He surmaavat hänet! He kiduttavat häntä!
Turhaan koetti tohtori salata liikutustaan.
— Ei epäilemistäkään, — sanoi hän. — Joku onneton Franskalainen on joutunut näitten villien kynsiin. Mutta me emme lähde täältä, ennenkuin olemme koettaneet mitä suinkin mahdollista on, pelastaaksemme hänet. Pyssyjen laukauksista hän on arvannut odottamattoman, itse taivaan lähettämän avun olleen lähellä. Me emme anna tämän viimeisen toivon tulla häpeään. Onko se teidän mielipiteenne?