— On, Samuel, ja olemme valmiit tottelemaan sinua.
— Miettikäämme sitten, mitä on tehtävä. Huomenissa koetamme saada hänet pois.
— Mutta kuinka saada nuo konnat pakosalle!
— Siitä kiireestä päättäen, — virkkoi tohtori, — jolla he saivat jalat allensa, he eivät tunne ampuma-aseita; meidän on siis käyttäminen hyödyksemme heidän hämmästystään. Mutta meidän täytyy odottaa päivännousua ja asettaa pelastustoimet paikkaa myöten.
— Poloinen ei liene kaukana, — virkkoi Joe, — sillä…
— A moi! à moi! — kuului entistä heikompi ääni.
— Senkin korvennettavat! — huusi Joe, vavisten. — Mutta jos he ottavat hänet hengiltä jo tänä yönä?
— Kuuletko, Samuel? — lausui Kennedy, tarttuen tohtoria käteen; — jos he surmaavat hänet tänä yönä?
— Se ei ole luultava, hyvät ystävät. Villit tappavat vankejansa keskellä päivää. Heillä täytyy olla auringonpaistetta.
— Jos käyttäisin pimeätä hyödykseni, — virkkoi Skotlantilainen, — ja hiipisin tuon onnettoman luokse?