— Mutta mihinkä, Dick? Mitä sinä aiot tehdä tässä pimeässä?
— Voi, jos valkenisi — huudahti Joe.
— Niin, ja jos valkenis? — kysyi tohtori omituisella äänellä,
— Silloin tietäisin, Samuel, mitä tehdä, — vastasi Skotlantilainen.
— Astuisin maahan ja pyssynlaukauksilla hajoittaisin nuo konnat.
— Ja sinä, Joe? — kysyt Fergusson.
— Minä tekisin viisaammin, tohtori. Minä antaisin vangille merkin paeta suostuttuun suuntaan..
— Ja mitenkä antaisit tämän merkin?
— Tämän nuolen avulla, jonka sain lennosta kiinni, ja jonka päähän pistäisin pienen lapun, tai suorastaan puhuisin hänelle matalalla äänellä; eihän ne neekerit meidän kieltä ymmärrä.
— Eivät käy päinsä teidän aikeenne, hyvät ystävät. Kaikkein vaikeinta tuon onnettoman on päästä pakenemaan, vaikkapa hänen onnistuisikin saada petetyksi vartijainsa valppaus. Mitä sinuun tulee, Dick, niin kenties sinun aikeesi voisi onnistua, jos olisi rohkein mielin käyttää hyödykseen sitä hämmästystä, minkä laukaukset saavat aikaan. Mutta ellei se onnistuisi, niin hukassa olisit, ja meillä olisi yhden sijassa kaksi pelastettavana. Ei! Meidän täytyy koota kaikki edut puolellemme ja toimia toisin.
— Mutta toimia heti! — virkkoi metsästäjä.