— Kas! — huusi Joe, kurottautuen laidan yli. — Yksi noita peiakkaan murjaaneja on tarttunut gondolin pohjaan.
— Dick, Dick! — huusi tohtori. — Vesiarkku!
Dick ymmärsi ystävänsä tarkoituksen. Hän nosti yhden vesiarkuista, joka painoi lähes 50 kiloa, ja heitti sen laidan yli.
Victoria keveni täten äkkiä ja ponnahti satasen metriä ylä-ilmoihin, väkijoukon raivotessa. Heiltähän oli vanki karannut, päässyt tuonne häikäisevään valoon.
— Eläköön! — huusivat tohtorin kumppalit. Äkkiä ponnahti pallo jälleen, kohoten nyt enemmän kuin 300 metrin korkeuteen.
— Mitäs tämä merkitsee? — kysyi Kennedy, ollen vähällä mennä kumoon.
— Eipä niin mitään, — vastasi tohtori tyyneesti. — Tuo konna vaan helti meistä.
Joe kurottautui samassa ja ennätti vielä nähdä, kuinka villi, kädet haarallaan, pyöriskeli ilmassa ja vihdoin musertui maata vasten. Tohtori irroitti nyt johtolangat erilleen, ja syvä pimeys vallitsi jälleen. Kello oli 1 yöllä.
Pyörryksissä ollut Franskalainen avasi vihdoin silmänsä
— Te olette pelastettu, — sanoi tohtori hänelle.