Tätä vastusta ei käynyt kiertäminen; se oli voitettava. Hormi pantiin täyteen liekkiin, Victoria nousi 1800 metrin korkeuteen, ja täten jäi sen ja tulivuoren välille seitsemättä sataa metriä.
Tautivuoteeltaan saattoi kuoleva pappi katsella tätä tulista krateria, jonka kidasta pauhaten purkautui tuhansittain häikäiseviä leimuja.
— Kuinka tuo on ihanaa! — virkkoi hän. — Ja kuinka Herran voima on ääretön kauheimmillaankin!
Kiehuva, liekehtivä laava verhosi vuoren kupeet todellakin tuliseen hurstiin; pallon alaosa loisti kirkkaana illan pimeässä. Kuumuutta hehkuva ilma kohosi gondoliin saakka, ja tohtori Fergussonin tuli kiire joutua pois tästä vaarallisesta paikasta.
Kello kymmenen aikana illalla kimalteli vuori pelkkänä punaisena pilkkuna taivaanrannassa, ja Victoria jatkoi rauhallisesti matkaansa entistä paljoa alemmassa ilmakerroksessa.
KOLMASKOLMATTA LUKU
Joen suuttumus. — Vanhurskaan kuolema. — Kuivuus. —
Maahanpanijaiset. — Kvartsijärkäleitä. — Joen haaveiluja. —
Kallis-arvoinen pohjalasti. — Kultavuorien löytö. — Joen epätoivojen
alku.
Valtavan juhlallinen yö laskeusi maahan. Pappi nukkui rauhallista unta.
— Hän ei heräjä enää! — virkkoi Joe. — Mies parka! Ikää tuskin kolmeakaan kymmentä!
— Hän sammuu meidän syliimme! — sanoi tohtori epätoivoisena. — Heikkoa on hengitys ja käy hetkestä hetkeen heikommaksi, enkä minä voi tehdä mitään!