— Kuollut, — virkkoi tohtori, kumartuen hänen ylitsensä, — kuollut!
Ja kuni yhteisestä suostumuksesta kolme ystävää polvistuivat hiljaiseen rukoukseen.
— Huomenna, — virkkoi Fergusson vähän ajan kuluttua, — huomenna me hautaamme hänet tähän Afrikan maahan, jota hän on verellänsä kostuttanut.
Huomenissa puhalsi tuuli etelästä, kuljettaen Victoriaa hiljalleen laajan vuoriseudun yli. Väliin sammuneita kratereita, vuoroin autioita notkoja; ei vedenpisaraakaan näillä karuilla kallioilla; päälletysten kasaantuneita paasia; erratisia järkäleitä, vaaleanvärisiä mergelikuoppia, — kerrassaan hedelmätöntä seutua.
Puolenpäivän tienoissa tohtori päätti vainajan hautaamista varten laskeutua erääsen notkoon, keskellä plutonisia kallioita. Ympäröivissä vuorissa oli oleva tarpeeksi suojaa, niin että hänen sopi laskea gondolinsa ihan maahan asti; puuta ei ollut ainoatakaan, mihin käydä ankkuriin.
Mutta koska hän, niinkuin hän oli Kennedylle selittänyt, oli uuden tulokkaan tähden heittänyt pohjalastiansa pois, niin ei hän voinut laskeutua muutoin kuin päästämällä vastaavan määrän kaasua pois. Hän avasi ulkopuolisen pallon venttilin. Vetyä alkoi vuotaa ulos, ja Victoria laskeusi vähitellen notkoon.
Heti kuin gondoli oli tullut maahan, sulki tohtori venttilin. Joe hyppisi alas, pidellen kumminkin toisella kädellään kiinni gondolin ulkolaidasta. Toisella kädellään hän nosti siihen kiviä oman painonsa verran, ja sitten, päästen nyt käyttämään kumpaakin kättänsä, hän keräsi pian gondoliin kiviä puolen kolmatta sataa kiloa. Silloin sopi tohtorin ja Kennedynkin astua ulos gondolista. Victoria oli nyt tasapainossa; sen nousuvoima ei jaksanut kohottaa gondolia ylös.
Joen nostamat kivet eivät ottaneet kovin paljoa tilaakaan, ne kun olivat tavattoman raskaita, mikä hetkeksi veti tohtorin huomion puoleensa. Maa oli täynnään kvartsi- ja porfyrijärkäleitä.
— Sepä oli omituinen löytö, — virkkoi tohtori itsekseen.
Sillä välin olivat Kennedy ja Joe lähteneet jonkun matkan päähän etsimään sopivaa hautapaikkaa. Ankara oli helle tässä notkossa, umpinaisessa kuin uuni: Puolipäivän aurinko paistoi siihen koko terältänsä. Täytyi ensin raivata kiviä pois; sitten kaivettiin hauta, niin syvä, ett'eivät pedot ulottuisi raastamaan ruumista.