— Taitaa käydä vaikeaksi, — virkkoi Joe murheellisena.
— Kuulehan. Minä otan tarkat mitat tämän seudun asemasta ja annan ne sinulle. Englantiin tultuasi ilmaiset asian ystävillesi, jos luulet, että niin suuret kullan paljoudet voivat tehdä heidät onnellisiksi.
— No niin, tohtori, oikeassapa lienette; minä tyydyn kohtalooni, sillä mikäpäs tässä muukaan neuvoksi! Täytetään nyt vaan gondoli näillä malmeilla. Mikä matkan perillä on jäljellä, niin sulaa voittoahan se on.
Ja Joe ryhtyi työhön suurella innolla. Pian hän oli saanut kerätyksi puolen tuhannen kilon verran kvartsipalasia, jotka sisälsivät runsaasti kultasuonia.
Tohtori katseli häntä hymysuin, määräten sillä välin lähetyssaarnaajan haudan asemaa. Se oli 22° 23' itäistä pituutta ja 4° 55' pohjoista leveyttä.
Heitettyään sitten viimeisen silmäyksen siihen kivikasaan, jonka alla nuori Franskalainen lepäsi, hän palasi gondoliin.
Hän olisi tahtonut pystyttää yksinkertaisen, karkeatekoisen ristin yksinäiselle kummulle Afrikan erämaassa, mutta lähiseuduilla ei kasvanut ainoatakaan puuta.
— Jumala hänen hautansa kyllä tietää, — sanoi hän.
Raskas aavistus alkoi hiipiä Fergussonin mieleen.
Hän olisi antanut suuret määrät tätä kultaa, jos olisi löytänyt hiukan vettä. Hän oli gondoliin tarttuneen neekerin tähden heittänyt pois yhden vesiarkun ja olisi nyt ottanut uutta vettä sijaan, mutta se oli mahdotonta näissä karuissa seuduissa. Tämä ajatus saattoi hänet levottomaksi. Hänen kun täytyy alinomaa pitää hormiansa käynnissä, niin saattaa piankin juomavesi käydä vähiin. Hän päätti olla laiminlyömättä pienintäkään tilaisuutta, missä saisi vesivarastonsa uudistetuksi.