Tullessaan gondolin luo, hän huomasi sen ahdetuksi kiviä täyteen. Hän astui sisään, sanaakaan sanomatta. Kennedy asettui entiselle paikallensa. Joe seurasi heitä, eikä malttanut olla heittämättä kaipauksen silmäystä notkoon jääneisin aarteisin.

Tohtori sytytti hormin; kaasutorvi lämpeni, vety alkoi virrata moniaan minutin perästä, kaasu oheni, mutta pallo ei liikahtanutkaan.

Joe huomasi sen ja kävi levottomaksi, mutta ei puhunut mitään.

— Joe! — virkkoi tohtori.

Joe ei vastannut.

— Joe, kuuletkos!

Joe teki merkin, että kyllä hän kuulee, mutta ei oikein ymmärrä.

— Tekisit minulle mielihyvän, — sanoi tohtori, — jos heittäisit jonkun verran malmeja maahan.

— Mutta, tohtori, sainhan minä luvan…

— Ottaa pohjalastia, siinä kaikki.